No mikä nyt on
Jes! Koulu on taas yhden tentin lähempänä loppuaan. Kasvatustieteellisten kysymysten ja teorioiden parissa painiessani olen alkanut vähän miettiä: mikä musta tulee oikeasti isona? Olen pohtinut tätä todella paljon mutta täytyy sanoa että ei ole kyllä mitään hajua!
Kävin heti koulusta valmistuttuani työkkärissä jollain psykologilla, jonka pitäisi arvioida mitä mun päässä liikkuu ja sitten kertoa että mikä ammatti mulle sopisi. Sieltä nousi voimakkaimmin nämä kolme titteliä, tässä järjestyksessä:
- näyttelijä
- kokki
- opettaja
Kokkihan mä olen jo, opettajaksi en usko että haluan ainakaan tässä elämässä, joten pitäisikö kokeilla tota ensimmäiseksi ponnahtanutta hommaa? Kaikkihan tietää ettei sinne teatterikouluun yksinkertaisesti voi päästä, sinnehän otetaan vaan yksi, siis vaan 1% hakijoista! Miettikääpäs sitä. Mutta se tosiasiahan on tässä läsnä, että varmastikaan sinne kouluun ei pääse jos ei edes hae.
Näyttelijän työkin olisi varmasti aika perseestä, kun saisi koko ajan pelätä että mistä kaupunginteatterista sitä saisi seuraavan projektin ja joutuisi myymään naamansa johonkin paikallislehteen, joka mainostaa kalakukkoa. Mutta oisko vähän siistiä jos oikeasti saisi jonkun mielenkiintosen roolin jostain näytelmästä, pääsisi työstämään sitä ja eläytymään aivan eri maailmaan! Pääsisi karkuun itseään vähäksi aikaa. Se vois olla siistiä.
Tässä viestissä ei ole yhtään kuvaa sen vuoksi, ettei kukaan jaksaisi alkaa edes lukemaan tätä. Kuvathan herättää ihmisissä sen mielenkiinnon, siksi tuo mun edellinenkin postaus oli niiiiiiin hypersuosittu! Sain siihen oikein kommentin! Olisin mä tosin voinut ottaa eilen tekemästäni moussakasta kuvan (siitä tuli muuten helvetin hyvää) mutta ne juustot siitä päältä vähän paloi (kyllä, jopa minä teen joskus virheitä) joten kuva ei olisi välttämättä antanut ihan parasta kuvaa mun kokkaustaidoista ;)
Kohta lähden Hannan kanssa katsomaan Vuonna 85-leffaa!
Tunteella ja taidolla,
Sanna
Kävin heti koulusta valmistuttuani työkkärissä jollain psykologilla, jonka pitäisi arvioida mitä mun päässä liikkuu ja sitten kertoa että mikä ammatti mulle sopisi. Sieltä nousi voimakkaimmin nämä kolme titteliä, tässä järjestyksessä:
- näyttelijä
- kokki
- opettaja
Kokkihan mä olen jo, opettajaksi en usko että haluan ainakaan tässä elämässä, joten pitäisikö kokeilla tota ensimmäiseksi ponnahtanutta hommaa? Kaikkihan tietää ettei sinne teatterikouluun yksinkertaisesti voi päästä, sinnehän otetaan vaan yksi, siis vaan 1% hakijoista! Miettikääpäs sitä. Mutta se tosiasiahan on tässä läsnä, että varmastikaan sinne kouluun ei pääse jos ei edes hae.
Näyttelijän työkin olisi varmasti aika perseestä, kun saisi koko ajan pelätä että mistä kaupunginteatterista sitä saisi seuraavan projektin ja joutuisi myymään naamansa johonkin paikallislehteen, joka mainostaa kalakukkoa. Mutta oisko vähän siistiä jos oikeasti saisi jonkun mielenkiintosen roolin jostain näytelmästä, pääsisi työstämään sitä ja eläytymään aivan eri maailmaan! Pääsisi karkuun itseään vähäksi aikaa. Se vois olla siistiä.
Tässä viestissä ei ole yhtään kuvaa sen vuoksi, ettei kukaan jaksaisi alkaa edes lukemaan tätä. Kuvathan herättää ihmisissä sen mielenkiinnon, siksi tuo mun edellinenkin postaus oli niiiiiiin hypersuosittu! Sain siihen oikein kommentin! Olisin mä tosin voinut ottaa eilen tekemästäni moussakasta kuvan (siitä tuli muuten helvetin hyvää) mutta ne juustot siitä päältä vähän paloi (kyllä, jopa minä teen joskus virheitä) joten kuva ei olisi välttämättä antanut ihan parasta kuvaa mun kokkaustaidoista ;)
Kohta lähden Hannan kanssa katsomaan Vuonna 85-leffaa!
Tunteella ja taidolla,
Sanna
Kommentit
Lähetä kommentti