Blogin uusi elämä

 

Kun aloitin tän blogin vuosia sitten, tarkoituksena oli jakaa resepti-ideoita. Alkuun niitä tulikin ihan mukavalla syötöllä, mutta mun suurin ongelma reseptien jakamisessa on se, etten yleensä muista jälkeenpäin, mitä niihin ruokiin laitoin. Kokeilla kun on tapana, varsinkin kotikeittiössä, luottaa ammattitaitoonsa ja vaistoonsa eli toisin sanoen sörssätä kaikenlaista epäilyttävää sekaisin niin, että lopputulos on herkullinen.

Noh, enpä ole vuosiin vinkkaillut reseptejä, mutta kaiken maailman mietteitä ja matkakertomuksia senkin edestä. Tein tossa välissä Youtubea ja totesin, että videoiden editointi ja kuvaaminen on liian työlästä. Hommasin jopa gimbaalin ja laajakulmalinssin kuvaamista varten, mutta yhteen kesään se kuvaaminen silti jäi. Noh, pidän senkin tilin kuitenkin olemassa ihan omaksi ilokseni. Safroini on kanavan nimi jos kiinnostaa käydä vilkaisemassa esimerkiksi Nummirock-sekoiluja.

Aikuisuuden kynnyksellä

Elokuussa 2020 ollaan aika erilaisissa tunnelmissa kuin viimeisimmän postaukseni kanssa. Olen muun muassa mennyt naimisiin, saanut lapsen ja vakiduunin. Kahdesta ensimmäisestä tosin jo tiesin tuota edellistä postausta kirjoitellessani. Voisin kai tehdä tänne jonkinlaisen sarjan näistä isoista mullistuksista, nyt kun on "äitiyslomalla aikaa". Paskapuhettahan se on, aikaa kyllä periaatteessa olisi mutta joku hemmetti on laittanut sen kelautumaan tupla tai triplanopeudella. Nykyään on aina perjantai. Keitän aamukahvit, käytän koiran vauvan kanssa, vähän hengaillaan ja imetetään ja taas on perjantai. Ehdin tehdä jonkin kivan jutun vauvan- ja kodinhoidon lisäksi, käydä vaikka lounastreffeillä tai bänditreeneissä ja taas on perjantai. Kivaahan se on kun on aina viikonloppu, mutta nyt kauhukseni huomaan että lapseni on jo neljän kuukauden ikäinen. KOHTA JO PUOLIVUOTIAS! Sorrun kliseisiin kun hoen koko ajan "Mihin tää aika oikeen menee?" mutta niin se vain on. Tosin, ehkä saisin elämääni vähän lisäaikaa jos heittäisin mun Iphone 11:sen seinään ja sitä kautta onnistuisin vieroittamaan itseni somesta. Olen muuten nykyään pahemman luokan äityli, vaikka raskausaikana lupasin itselleni etten koskaan sortuisi sellaiseen. En siis syyllistä muita, mutta huomaan uutena harrastuksenani syyllistelevän itseäni milloin mistäkin.

Huh. Aikamoinen puheripuli. Pitäisi treenata Alter Noirin biisejä, meillä on kuukauden päästä keikka Lapualla. Nyt olen melkein tunnin tihertänyt blogilleni uutta ilmettä ja tätä postausta, jonka pointti tulee siis tässä: Blogillani on nyt uusi nimi. Olisin unohtanut jo senkin, ellei se olisi auki tuossa toisella välilehdellä. Sen nimi on: Sannan päässä kylässä. Kyllä, kuvaa ehkä paremmin tämän blogin sisältöä kuin aiempi Kaulin keskellä kämmentä (mikä alunperin olikin ihan älytön nimi koska mä oon maailman huithapelein ja sen vuoksi paskin leipuri, tai hetkonen, siitähän se varmaan tulikin) Kas niin, ensi kerralla lupaan paljastaa kauheuksia ja jakaa kanssanne sensuroimattoman synnytystarinani. Siihen asti, morjenttes!

Sanna