Mä juttelin Märkä-Simon kanssa

Eilen oltiin Wanhassa ja siellä oli kaks jäbää trubaduureina. Ne soitti kaikkia suomalaisia coverbiisejä ja jostain me saatiin Nooran kanssa maailman paras idea kiivetä lavalle Moottoritie on kuuma -biisin aikana. Saatiin laulaa koko biisi ja se oli aivan huikeeta. Koko tanssilattia tyhjeni ja ainoa joka taputti, oli meijän säälivä DJ. Mutta sellaista se esiintyjän arki on, ei aina voi voittaa. Joskus myöhemmin illalla törmättiin uuestaan toiseen niistä pelimanneista ja se anto meille sen oikeen bändin levyt. Me oltiin tosi otettuja ja alettiin heti repiä suojamuoveja pois että voitaisiin pyytää nimmarit mutta siinä kesti niin kauan että idolimme oli ehtinyt varmaan jo kilometrien päähän.

Jossain vaiheessa kun oltiin tanssimassa, joku spede teki kimiräikköset ja spreijasi korokkeelta käsin kaikki baarin asiakkaat skumpalla. Mitä muuta sitä voisikaan toivoa? Hiukset, paita, hame, naama, kengät, kaikki vittu ihan märkänä. Kävin kiittämässä poikaa nerokkaasta älynväläyksestä ja tipautin vahingossa täyden kaljan sen jaloille. Se meni aivan paskaksi ja roiskui miellyttävästi pitkän kantaman päähän, suurin osa kuitenkin skumppapojan päälle. Kosto elää. Aina.

Syömäni panini oli aivan pahaa, saamamme levy ei olekaan räävitöntä hc-punkkia tai psychobillyä vaan karmeaa paskaa ja nyt ei ketään naurata. Paitsi mua. Niinkuin oon aiemmin sanonut, mulla on aina hauskaa itteni kanssa. Onneks oon tutustunu itteeni!

Valkoista sunnuntaita teille ihmiset! Täällä puut huojuu paksun lumipeitteen alla, piha on täynnä poronjälkiä ja aurinkoa ei näy tänäänkään. Ainiin, sehän nousee vasta ensi vuonna!