Mulla on kaikkea

Istun junassa ja selkä on hiestä märkä. Viereisellä penkillä nököttää täpötäysi rinkka, lattialla reppu ja uusi maailman makein elektroakustinen kitara jonka ostin tunti sitten heräteostoksena. Lahti on hiostava ja odottaa kuumeisesti edes yhtä helteen halkaisevaa salamaa.

Siitä on aikaa kun ehdin viimeksi käydä porukoilla ihan kaikessa rauhassa. Lisäksi tähän etelän reissuun mahtui festarit ystävän kanssa, pariviikkoisen kummityttöni tapaaminen, mummin moikkaaminen, lounas äitin kanssa satamassa, Ferrari-ajelu iskän kanssa sekä saunomista, marjojen poimimista ja trampoliinilla hyppelyä siskon kanssa. Päätin, että syksystä alkaen alan käymään etelässä kerran kuukaudessa.

Ajatus koulun alkamisesta on kutkuttanut pari viikkoa jo niin mukavasti etten malttaisi edes käydä enää töissä. Olen muuttanut uuteen opiskelijabudjetille sopivaan kotiin ja pieni pakastin on jo pullollaan Nastolasta ja Seinäjoelta poimittuja mustikoita. Safiirin kesän keikat on taputeltu odotukset huimasti ylittäneellä menestyksellä ja mun mieli kuhisee jo uusia ideoita mitä voidaan lähteä syksyllä toteuttamaan. Miesrintamalla pyyhkii paremmin kuin ikinä sillä nyt tuntuu siltä että mulla on vihdoin joku joka on mun maailma. Hän lupasi viedä mut ensi viikonloppuna katsomaan Karri Koiraa Jalasjärvelle ja se jos mikä on ihanaa!  Elämä siis sujuu tällä hetkellä paremmin kuin koskaan ja siitä olen tosi kiitollinen :)

Nauttikaa tekin alkavasta syksystä!