Kasva mutta älä muutu.

Kuntosalikortti. Tuo kortti onnelliseen elämään. Nyt hurahdan fitnekseen, kuntoni nousee ja löydän uuden energian ansiosta lisää tunteja vuorokauteeni. Pääsen näyttämään koko maailmalle kuinka olen parempi ihminen kun olen aloittanut uuden liikuntamuodon. Ulkolenkkeily on nössöille ja köyhille. Juoksumatossa vaan on sitä jotain. Kohta mun some tulvii peiliselfieitä musta mun uusissa liian kalliissa jumppavermeissä. Jos oon maannut kotona krapulassa sunnuntain en todellakaan kerro sitä kenellekään. Kerron olleeni salilla koko päivän, puhelimesta vaan loppui akku enkä sen vuoksi voi syytää tapahtumia todistavia kuvia Instagramiin. Oikeastaan taidan pian alkaa käymään solariumissa ja käyttämään lenkkeilyvaatteita ja lopetan sellaisten ihmisten kanssa puhumisen jotka voivat olla uhkana mun fitness-elämälle.

.....
Oon käynyt salilla 4 kertaa tällä viikolla ja onhan se paikka ihan jees. En kuitenkaan aio tietoisesti tehdä mitään elämäntapamuutosta, hankin kortin koska kuntosalilla vietetty tunti on mun hetki tyhjentää mieli, olla se hetki rauhassa ja hiljaa miettimättä mitään mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Mä vaan tarvitsen tilan johon en voi viedä kalenteria tai puhelinta mukaan. Paikan jossa tyhjentää pää (terveellä tavalla). Koska mun pää on kuin ampiaispesä. Vieläkin, vaikka olen alkanut organisoimaan elämääni.

Omistin viikonlopun poikaystävälle. Syötiin tortillapitsaa ja käytiin juhlimassa kaverin synttäreitä. Ostettiin mulle työpöytä ja kasattiin se yhdessä. Katsottiin nettivideoita ja naurettiin tyhmille jutuille. Käytiin kävelyllä ja luultiin koirankakkaa korvasieneksi. Syötiin Omar-jäätelöä hyvällä omallatunnolla. Musta on niin ihana että mulla on tuollainen ihminen joka oikeasti jaksaa mua mun huonoinakin hetkinä kun oon perseeseen ammuttu hirviö ja meidän juttu toimii vaikka nähdäänkin tällä hetkellä vain viikonloppuisin.

Vaikka elämässä on suuria muutoksia ja kasvan ihmisenä koko ajan johonkin suuntaan, toivon silti että olisin aina pohjimmiltani sama ihminen.