Paluu tulevaisuuteen

Tänään aamulla kuuntelin radiota ja siellä sanottiin että tänään on se päivä johon hullu professori matkusti aikakoneeksi rakentamallaan autolla elokuvassa Paluu tulevaisuuteen.

Muistan kun katsoin lapsena leffan. Olin silloin joku kymmenvuotias. En muista yhtään mitä elokuvassa tapahtui mutta muistan pähkäilleeni ankarasti mitä tuona päivänä tapahtuisi. Missä olisin silloin? Ajattelin, että olisin ehkä jo naimisissa ja muutaman lapsen äiti, olisinhan jo tuolloin aikuinen. Minä olisin tosi viisas ja kaunis ja menestynyt elämässä. Mietin kovasti miltä näyttäisin silloin. En muista mitään muuta mielikuvastani kuin sen että ehkä käyttäisin korkokenkiä. Minulla ei ollut mitään hajua mitä tulisi tapahtumaan. Elokuvan 2015 oli muistaakseeni tosi futuristinen, robotti-ihmisiä ja leijuvia autoja. Täytyy tarkistaa netistä, hetki... 

Ei helvetti, en mä muistanut että ne hahmot ihan tuolta näytti. No, anyway, maailma on kyllä tosi erilainen mitä mä olisin voinut kuvitella tuolloin kun katsoin Paluu Tulevaisuuteen -elokuvan.

En todellakaan olisi osannut kuvitella mihin olisin päässyt tähän päivään mennessä. En tiedä kuinka innoissaan tuo pieni Sanna olisi ollut jos olisin kertonut hänelle että tuona päivänä 21.10.2015 hänellä on oma bändi ja 10. keikka Seinäjoella, joka on nykyään hänen uusi kotikaupunkinsa. Todennäköisesti hän ei olisi pysynyt housuissaan. Hän saattaisi myös olla innoissaan ajatuksesta että hän pääsee vielä opiskelemaan alaa jonne hän sopii todella hyvin. Alaa joka vastaa hänen leikkisää ja luovaa mutta vastuullista persoonaansa. Hän olisi ikionnellinen siitä tiedosta että vaikka ala-asteella pojat eivät välttämättä näkisi häntä tyttökaverimateriaalina, hänellä olisi 21.10.2015 ihana poikaystävä joka rakastaa häntä todella paljon. Hän ei ehkä uskoisi että hänen paras ystävänsä on hänen oma siskonsa Teija, jonka kanssa hän riitelee päivittäin. Sekin saattaisi tulla yllätyksenä, että pikkuveli Mika on jo naimisissa ja isä yhdelle ihanalle vauvalle, jonka kummi Sanna saisi olla. Kertoisin pikku-Sannalle kuinka ihanaa on olla aikuinen kun kukaan ei enää koulussa kiusaa ja hän pärjää ihan omillaan ja rakastaa myös itseään. Saa itse päättää mitä syö ja mitä tekee. Vanhemmatkin ovat 21.10.2015 todella läheisiä henkisesti vaikka he asuvatkin vielä Nastolassa ihan siellä lähellä missä aiemminkin. Kyllä se kaikki hyvä vielä sieltä tulee.