Levi on tehnyt tehtävänsä

Pahimman joulusesongin jälkeen kiireinen kausityöläinen ehtii ensimmäisen kerran hengähtää ja katsoa ympärillään lojuvaa turistien raiskaamaa lomakylää. Lumihangista koskemattomia on enää murto-osa, baarien edessä on vielä satojen metrien jonoista arpeutuneita jalanjälkiä, rinteissä lumi pöllyää hermostuneesti etsien rauhallista laskeutumispaikkaa. Pari viikkoa sitten bongaamani porot ovat varmaankin jo kaukana täältä.

Tämä kylä näyttää nyt kaltoinkohdellulta, lyödyltä ja paljaalta. Monille on kehittynyt omituinen suojeluvaisto koko paikkaa kohtaan. Säälimme Leviä kuin se olisi ihminen. Haluamme, että ennen seuraavaa rysäystä tulisi edes hetken hiljaisuus, jotta voisimme korjata turistien jättämät jäljet ja kursia kylän kokoon uutta loistoa varten. Haluamme järjestää ravintoloiden keittiöt takaisin lepotilaan, käydä kaupassa ostoksilla huomataksemme ettei kassoilla odotakaan kilometrin mittainen ihmisistä muodostuva "final challenge", haluamme itse istua baarien ja kapakoiden penkeillä sen jälkeen, kun niin monet ulkomaalaiset ovat niissä väärin istuneet. Haluamme viettää laatuaikaa lomakylämme kanssa.

Minusta tämä paikka on kaikkea muuta kuin viaton. Tämä paikka ei ole sellainen, jonne tulee sikoja ja känniääliöitä pilaamaan sen tunnelmaa vaan uskon siihen, että tämä paikka tekee ihmisistä julkeita ja riettaita. Niin monet ihmiset matkustaa tänne näyttäen vielä saapumispäivänään normaaleilta ja ns. kunnon kansalaisilta. Viikon jälkeen niistä kaikista on kuoriutunut joukko räyhääjiä, pettäjiä, jättäjiä, reivihulluja, rääväsuita, psykopaatteja, uniongelmaisia, velkaantuneita, työttömiä ja ties vaikka mitä. Levi on tehnyt tehtävänsä.

Tässä paikassa on jotain joka saa ihmiset sekoamaan. Ehkä se on paikan etäisyys, se että täällä ollaan oikeasti piilossa muulta maailmalta. Ehkä ihmiset sekoaa näistä maisemista niin paljon että unohtavat olevansa jossain osa oikeaa elämää. Ehkä ihmiset on oikeasti vaan niin idiootteja, että ne vaan pimahtaa kun pääsee lomalle. Tietysti jokaisella porukalla ja lomailijalla on omat taustansa, tällä paikalla on historia jonka mukaan täällä käyttäydytään, mutta jotenkin sitä silti itse tätä tohinaa läheltä seuranneena alkaa miettiä koko ilmiötä eri tavalla.

Täällä asuvan on otettava radikaali ja päättäväinen asenne tuota yleistä ilmapiiriä vastaan jos täältä meinaa joskus vielä selvitä ihmisenä. Jännä nähdä miten täällä asuvat selkeästi jakautuu noihin kahteen porukkaan, niihin jotka asuu Levillä ja niihin, jotka on osa sitä. En tosiaan tiedä onko tervettä viettää elämää jatkuvasti "eronneena ja karanneena" niinkuin täälläpäin on tapana sanoa, eläen joka tunti siinä yhdessä hetkessä joka kaadetaan nenän eteen. Keskitiellä on liukasta mutta sitäkin voi käydä koittamassa.

Loppujen lopuksi, kaikesta huolimatta, me työntekijöinä ollaan osa Leviä. Me ollaan myyty itsemme Levin käyttöön puoleksi vuodeksi. Levi siivoaa kyllä itse itsensä turistisesongin jälkeen ja laittaa kaiken järjestykseen. Se hengittää pari viikkoa hitaasti kaamosta sisäänsä ja yrittää samalla puhaltaa lumisia pilviä pois yltään jotta aurinko pääsisi laskemaan ensimmäisiä säikeitä tunturin kylkiin. Levi lepää, muttei nuku. Se odottaa uutta väenpaljoutta, uusia ihmisiä ja eläimiä joiden päät se voi äkkiarvaamatta sekoittaa. Tervetuloa.