Uudenvuodenlupaus.
Mä toivon että tulen aina muistamaan vuoden 2013. Vuonna 2013 opin tuntemaan mitä on vapaus, kun ei ole velvollinen kertomaan kenellekään menemisistään. Tärkeintä oli, että pysyi itse kartalla. Pakko jotain laittaa kuitenkin ylös (aikaisen altzheimerin varalta).
VAROITUS! Jos olet järjestelmällinen ihminen tai organisointifriikki, en välttämättä suosittele jatkamaan. Mun omassa päässä nimittäin asiat poukkoilee sekaisin ympäriinsä välillä kolahdellen toisiinsa ja välillä päin kallon seinämiä, joten katsaukseni menneeseen vuoteen ei todellakaan toteudu kronologisessa järjestyksessä.
Tänä vuonna mä olen käynyt Helsingissä, Nastolassa, Turussa, Mikkelissä, Tukholmassa, Savonlinnassa, Espanjassa, Tampereella, Riihimäellä, Kouvolassa, Gibraltarilla, Tallinnassa, Espoossa, Vantaalla, Jämsässä, Lapissa, Kankaanpäässä, Hyvinkäällä ja Kotkassa. Ainakin.
Niin paljon mahtavia ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja joista osa jäi elämääni, osa ei. Kun muistelen vuotta kokonaisuutena, mieleen välähtää kauhea määrä naurua, huutoa, riemua, halauksia, hulluja ideoita, extempore-suunnitelmien muutoksia ja ystäviä.
Muistatko Kati kun helmikuussa päräytin Savonlinnaan ja tungettiin Karri Koiran keikalla eturiviin? Tai kun lähettiin lyhyellä varotusajalla risteilemään Balticille Jassun ja Sussun kanssa? Se reissu ois pitänyt saada videolle. Entäs Susa ja Heidi-serkku ja meidän pääsiäisristeily? Mä en tiiä miksi mutta risteilyillä tuntuu ettei tarvii oikeesti nukkua ollenkaan vaan sitä energiaa tulee vaan koko ajan jostain! Tallinnan Hesen hampparit maistuu jostain kumman syystä aina paremmilta kuin Suomessa. Tai mun ja Tiinan Tuuliviirin päiväkalja, joka muuttuikin yhtäkkiä kesänalottajaisristeilyksi. Mulla oli aivan mahtavaa kun päästiin ABBA-museoon ja saatiin rauhassa syyä (ja juua) ja shoppailla! Lisäksi 10kk vuodesta 2013 vietin laivalla duunissa joten aallokosta, meren kohinasta ja Silja Linen tunnarin kuuntelusta ei ainakaan ole ollut puutetta.
Festareita mun vuoteen mahtui neljät. Kivenlahtirock Taijan kanssa ja sieltä jatkoille Kontulaan (jota en muuten voisi suositella kenellekään), Himoksen Juhannukseen suunnattiin Piian (ja oikeestaan koko Kouvolan) ja Tytin kanssa. Se oli yks parhaista juhannuksista. Ainoo vaan että mun tuliterän tatuoinnin perään sai olla koko ajan katsomassa. Ruisrockiin mun kanssani lähti Hanna ja siellä meidän kanssa riehui myös Jassu ja Sussu ja täytyy sanoa että tää oli mun mielestä kaikista kokemistani Ruisseista paras kelien, artistien ja koko yleisen fiiliksen kannalta. En unoha varmaan ikinä sitä kun sai nukkua taivasalla ja herätä siihen kun aurinko lämmitti kasvoja. Festarikesä nivoutui Jurassicrockiin, jonne me lähettiin Hannan ja mun Amerikaserkkuni Helenan kanssa. Vesisade riepotteli, liukastuin pari kertaa lavojen edessä vellovaan mutaan ja tapasin hämmentävän useita tuttuja kesän aiemmilta festareilta. Jurassicin vikana iltana grillauskatos meinasi räjähtää kun ihmiset bailasi niin rajusti. Kellään ei enää ollut kaljaa eikä röökiä, mutta silti kaikki reivasi aamuun asti.
Muutenkin oon käyny tänä vuonna tosi paljon keikoilla ja siellä mukana on ollut joko vain minä tai sitten tärkeitä ihmisiä. Esim. Tiina varmaan muistaa meidän eturivipaikat Lahden öissä ja Virgin Oilissa. Mirelle kiitos siitä maailman parhaasta passiondrinkistä Namussa Tefloneitten ja Koiran keikan jälkeen kesäkuussa. Mun loppuvuoden etelässä kruunasi viikonloppu Helsingissä, kun PMMP:n jäähyväiskiertue rantautui Helsingin Jäähallille. Kiitos hervottoman bilefiiliksen luomisesta Heidille, Piialle, Samille ja rakkaalle pikkusiskolleni Teijalle.
Tytti sai houkuteltua mut toukokuussa Espanjaan ja se oli virhe, koska olen halunnut mennä sinne takaisin aina siitä lähtien. Pomminkestävää rusketusta ei ehkä tullut, mutta huomasin taas että mulla on aivan mahtava ystävä Turusta! Mä puolestani huokuttelin syksyllä Tytin Lappiin merimiesten vaellusretkelle pohkeita rankaisemaan ja sekin jäi mieleeni yhtenä vuoden kohokohdista. Lisäksi ehin käyä kerran Tytin luona Turkkusessa ja yllätyksekseni mä taidan pitää siitä kaupungista!
Suvi. Muistatko sen yhen viikon kesäkuussa? Ehkei mun tarvii sanoa mitään enempää, jos jotku haluaa tietää mitä ihmettä tuolloin tapahtu niin löydätte sitä koskevan postauksen historiassani. Voin sanoa, että se oli royalia, chiciä, ylvästä ja timanttista mutta samalla niin totuttua touhua ja sähläystä mitä mun ja Suvin seikkailut aina on ollu. Ai jäikö muistiin parhaimpina hetkinä tänä vuonna? Hell yes! Eikös seki muuten ollut tän vuoden puolella kun mentiin Tigeriin ja tavattiin siellä Afrikan kuningas?
Tampereen suunnalla vierailin alkuvuodesta serkullani Sampalla, Piian kanssa käytiin katsomassa PMMP:tä ja tulihan tänä vuonna vallattua Tampereen lähikunta Kankaanpääkin. Minä ja Tiina vauhdissa, todellakin hyvä idea!!! Paljuun ei olekaan tullut muutoin hypättyä tänä vuonna.
Lisäksi mulla on mielessä muutama hauska reissu mun siskoni Teijan kanssa (ei julkaisukelpoista materiaalia), kuningasideat Hannan kanssa (esim. Harri Ollista otetaan vaikutteita ja sitten mennään tekemään kuperkeikkoja Lahen torille keskellä arkipäivää), veljeni Mikan ja Heidi-serkun synttärikemut Riihimäellä ja sen jälkeinen adhd-päivä. Teijan kanssa kävin pari kertaa piknikillä ja Heidin kanssa lähetettiin punaiset sydänilmapallot taivaalle. Kävin porukoitten kanssa mökillä pariin kertaan kesällä ja syksyllä en poiminut yhen yhtä sientä. Espanjassa ollessani sain jostain idean lähteä tänne Leville ja tässä sitä nyt ollaan. Täällä oon saanut pari aivan tosi läheistä ystävää ja oon teistä tosi kiitollinen.
Huh. Miten paljon kaikkea mahtavaa elämää! Kaikki puhuu uudenvuodenlupauksista ja vielä enemmän siitä kuinka niitä ei kannata tehdä. Miksi ei? Mä ainakin lupaan tehdä just niitä asioita jotka tuntuu musta hyvältä. Kehitän itseäni ammatissa ja etsin uusia polkuja elämääni. Mä haluan tehdä jotain radikaalia, kokea eritasoisia valaistumisia, oppia kuuntelemaan itteäni ja tulkitsemaan unia. Taistelen saadakseni sen mitä haluan. Tällä hetkellä aion taistella täällä Levillä painetta vastaan. Paine ei tule siitä että täällä olisi kiire, vaan ympäristöstä. Jos jokin yrittää työntää mua maahan, se ei tule onnistumaan koska mä olen vahvempi kun kukaan arvaakaan. Minä ja mun pää ollaan valmiina.
Antaa tulla, 2014.
VAROITUS! Jos olet järjestelmällinen ihminen tai organisointifriikki, en välttämättä suosittele jatkamaan. Mun omassa päässä nimittäin asiat poukkoilee sekaisin ympäriinsä välillä kolahdellen toisiinsa ja välillä päin kallon seinämiä, joten katsaukseni menneeseen vuoteen ei todellakaan toteudu kronologisessa järjestyksessä.
Tänä vuonna mä olen käynyt Helsingissä, Nastolassa, Turussa, Mikkelissä, Tukholmassa, Savonlinnassa, Espanjassa, Tampereella, Riihimäellä, Kouvolassa, Gibraltarilla, Tallinnassa, Espoossa, Vantaalla, Jämsässä, Lapissa, Kankaanpäässä, Hyvinkäällä ja Kotkassa. Ainakin.
Niin paljon mahtavia ihmisiä, uusia ja vanhoja tuttuja joista osa jäi elämääni, osa ei. Kun muistelen vuotta kokonaisuutena, mieleen välähtää kauhea määrä naurua, huutoa, riemua, halauksia, hulluja ideoita, extempore-suunnitelmien muutoksia ja ystäviä.
Muistatko Kati kun helmikuussa päräytin Savonlinnaan ja tungettiin Karri Koiran keikalla eturiviin? Tai kun lähettiin lyhyellä varotusajalla risteilemään Balticille Jassun ja Sussun kanssa? Se reissu ois pitänyt saada videolle. Entäs Susa ja Heidi-serkku ja meidän pääsiäisristeily? Mä en tiiä miksi mutta risteilyillä tuntuu ettei tarvii oikeesti nukkua ollenkaan vaan sitä energiaa tulee vaan koko ajan jostain! Tallinnan Hesen hampparit maistuu jostain kumman syystä aina paremmilta kuin Suomessa. Tai mun ja Tiinan Tuuliviirin päiväkalja, joka muuttuikin yhtäkkiä kesänalottajaisristeilyksi. Mulla oli aivan mahtavaa kun päästiin ABBA-museoon ja saatiin rauhassa syyä (ja juua) ja shoppailla! Lisäksi 10kk vuodesta 2013 vietin laivalla duunissa joten aallokosta, meren kohinasta ja Silja Linen tunnarin kuuntelusta ei ainakaan ole ollut puutetta.
Festareita mun vuoteen mahtui neljät. Kivenlahtirock Taijan kanssa ja sieltä jatkoille Kontulaan (jota en muuten voisi suositella kenellekään), Himoksen Juhannukseen suunnattiin Piian (ja oikeestaan koko Kouvolan) ja Tytin kanssa. Se oli yks parhaista juhannuksista. Ainoo vaan että mun tuliterän tatuoinnin perään sai olla koko ajan katsomassa. Ruisrockiin mun kanssani lähti Hanna ja siellä meidän kanssa riehui myös Jassu ja Sussu ja täytyy sanoa että tää oli mun mielestä kaikista kokemistani Ruisseista paras kelien, artistien ja koko yleisen fiiliksen kannalta. En unoha varmaan ikinä sitä kun sai nukkua taivasalla ja herätä siihen kun aurinko lämmitti kasvoja. Festarikesä nivoutui Jurassicrockiin, jonne me lähettiin Hannan ja mun Amerikaserkkuni Helenan kanssa. Vesisade riepotteli, liukastuin pari kertaa lavojen edessä vellovaan mutaan ja tapasin hämmentävän useita tuttuja kesän aiemmilta festareilta. Jurassicin vikana iltana grillauskatos meinasi räjähtää kun ihmiset bailasi niin rajusti. Kellään ei enää ollut kaljaa eikä röökiä, mutta silti kaikki reivasi aamuun asti.
Muutenkin oon käyny tänä vuonna tosi paljon keikoilla ja siellä mukana on ollut joko vain minä tai sitten tärkeitä ihmisiä. Esim. Tiina varmaan muistaa meidän eturivipaikat Lahden öissä ja Virgin Oilissa. Mirelle kiitos siitä maailman parhaasta passiondrinkistä Namussa Tefloneitten ja Koiran keikan jälkeen kesäkuussa. Mun loppuvuoden etelässä kruunasi viikonloppu Helsingissä, kun PMMP:n jäähyväiskiertue rantautui Helsingin Jäähallille. Kiitos hervottoman bilefiiliksen luomisesta Heidille, Piialle, Samille ja rakkaalle pikkusiskolleni Teijalle.
Tytti sai houkuteltua mut toukokuussa Espanjaan ja se oli virhe, koska olen halunnut mennä sinne takaisin aina siitä lähtien. Pomminkestävää rusketusta ei ehkä tullut, mutta huomasin taas että mulla on aivan mahtava ystävä Turusta! Mä puolestani huokuttelin syksyllä Tytin Lappiin merimiesten vaellusretkelle pohkeita rankaisemaan ja sekin jäi mieleeni yhtenä vuoden kohokohdista. Lisäksi ehin käyä kerran Tytin luona Turkkusessa ja yllätyksekseni mä taidan pitää siitä kaupungista!
Suvi. Muistatko sen yhen viikon kesäkuussa? Ehkei mun tarvii sanoa mitään enempää, jos jotku haluaa tietää mitä ihmettä tuolloin tapahtu niin löydätte sitä koskevan postauksen historiassani. Voin sanoa, että se oli royalia, chiciä, ylvästä ja timanttista mutta samalla niin totuttua touhua ja sähläystä mitä mun ja Suvin seikkailut aina on ollu. Ai jäikö muistiin parhaimpina hetkinä tänä vuonna? Hell yes! Eikös seki muuten ollut tän vuoden puolella kun mentiin Tigeriin ja tavattiin siellä Afrikan kuningas?
Tampereen suunnalla vierailin alkuvuodesta serkullani Sampalla, Piian kanssa käytiin katsomassa PMMP:tä ja tulihan tänä vuonna vallattua Tampereen lähikunta Kankaanpääkin. Minä ja Tiina vauhdissa, todellakin hyvä idea!!! Paljuun ei olekaan tullut muutoin hypättyä tänä vuonna.
Lisäksi mulla on mielessä muutama hauska reissu mun siskoni Teijan kanssa (ei julkaisukelpoista materiaalia), kuningasideat Hannan kanssa (esim. Harri Ollista otetaan vaikutteita ja sitten mennään tekemään kuperkeikkoja Lahen torille keskellä arkipäivää), veljeni Mikan ja Heidi-serkun synttärikemut Riihimäellä ja sen jälkeinen adhd-päivä. Teijan kanssa kävin pari kertaa piknikillä ja Heidin kanssa lähetettiin punaiset sydänilmapallot taivaalle. Kävin porukoitten kanssa mökillä pariin kertaan kesällä ja syksyllä en poiminut yhen yhtä sientä. Espanjassa ollessani sain jostain idean lähteä tänne Leville ja tässä sitä nyt ollaan. Täällä oon saanut pari aivan tosi läheistä ystävää ja oon teistä tosi kiitollinen.
Huh. Miten paljon kaikkea mahtavaa elämää! Kaikki puhuu uudenvuodenlupauksista ja vielä enemmän siitä kuinka niitä ei kannata tehdä. Miksi ei? Mä ainakin lupaan tehdä just niitä asioita jotka tuntuu musta hyvältä. Kehitän itseäni ammatissa ja etsin uusia polkuja elämääni. Mä haluan tehdä jotain radikaalia, kokea eritasoisia valaistumisia, oppia kuuntelemaan itteäni ja tulkitsemaan unia. Taistelen saadakseni sen mitä haluan. Tällä hetkellä aion taistella täällä Levillä painetta vastaan. Paine ei tule siitä että täällä olisi kiire, vaan ympäristöstä. Jos jokin yrittää työntää mua maahan, se ei tule onnistumaan koska mä olen vahvempi kun kukaan arvaakaan. Minä ja mun pää ollaan valmiina.
Antaa tulla, 2014.
tää oli ihanasti kirjotettu! sulla on ollut kyllä mahtavin vuosi varmaan ikinä! :) ooon jopa kateellinen sulle, siitä että osaat ottaa ilonirti muitten katseista ja mielipiteistä huolimatta ja toi uudenvuodenlupaus juttu, itekki pyrin tohon että teen just sitä mistä ite tykkään, mut eise aina ihan niin menekkään. tsemppiä sulle vuodelle 2014 ja piä sama meno päällä ;) sä rokkaat nainen /,,/
VastaaPoistaSamaa mieltä! Mahtavampaa vuotta ei vois kyllä ittelleen tehä! Vauhtia riittää ja niin pitääkin kun on vielä nuori. Onnea ja menestystä ensi vuodelle.
VastaaPoistaKiitos kiitos paljon! :))) kiitos kommenteista! Elämästä täytyy yrittää nauttia niin täysillä kuin pystyy :) Ihanaa uuttavuotta teillekin!
VastaaPoista