Kenelle kuuluu antaa anteeksi?

Kävelen pitkin katua uudessa kotikaupungissani ja tutkailen risteävien katujen nimiä... Keskuskatu, Kalevankatu... missä se Kauppakatu on? ”Tiedätkö missä Kauppakatu sijaitsee?” ”Tiedäthän missä Anttila on?”, minulta kysytään. Ei, en tiedä mitään näistä mutta löydän kyllä silti perille. Olenko hullu kun olen päättänyt muuttaa kaupunkiin josta en tiedä mitään enkä oikeastaan ketään?

Löydän Kauppakadun ja löydän vuokratyötoimiston. Pujahdan narisevasta ovesta sisään ja nielaisen mauttomaksi ja sitkeäksi muuttuneen purukumin. Minua haastattelee rento ja tatuoitu mies ja olen aika luottavaisin mielin että saan töitä tästä pikkukaupungista. Haastattelija naurahteli suureen ääneen mikä helvetti mut on ajanut tähän Jumalan hylkäämään kylään. Naurussa hauskinta on se että puolet sen näennäisestä huolesta on totta. Vastaukseni miellytti häntä ja haastattelu päättyi iloisissa tunnelmissa lämpimään kädenpuristukseen.

Lähdin hortoilemaan kohti asuntoani ja hetken mielijohteesta astuin vanhemman pariskunnan perässä sisään pienen kahvilan ovesta. Leivonnaisten ja kahvin tuoksu oli päivän ensimmäinen halaus ja huomenen toivotus, ja ihastuin siihen paikkaan välittömästi. Aamiaista tuhotessani katselin vuoroin pihalle ja vuoroin puhelintani, joka piippasi poikkeuksellisen paljon.

Asioissa on aina useampia puolia kuin hyvä ja huono. Kaikki puolet näyttäytyvät päivän eri hetkissä, erilaisissa sävyissä. Osaan nykyään suhtautua vastaan iskeytyvään elämään. Kaikki ideat ei ole hyviä vaikka ne olisikin loppuun asti mietittyjä ja monien keskustelujen avulla järkeiltyjä. Koskaan ei voi tietää että olikohan tää nyt se polku jota kannatti lähteä taapertamaan. Ja se saattaa olla parasta sinulle vaikka tuntuisi siltä että olet juuri muuttunut oman elämäsi Aku Ankaksi. Tärkeintä on, että seisot päätöstesi takana.

Olen huomannut, ettei elämässä tärkeintä ole tietyn, oikean polun löytyminen, vaan se että osaat hankkia oikeanlaiset kengät sen päällä kulkemiseen. Jos olet hypännyt polulle joka onkin täynnä mutaa ja lätäköitä, laita kumisaappaat jalkaan. Jos polku on tehty Välimeren rantojen hiekasta, ota kengät pois ja nauti siitä. Sopeudu.