Voi viikonloppu

Nyt mulle riittää tää kylä. Ootan että teatteriharkat loppuu ja sit suksin kauas, kauas pois. Nastola kohta nähään!

Kertokaa mulle mitä mä voisin lähteä opiskelemaan ensi syksynä? Alan olla kurkkuani myöten täynnä keittiöhommia ja haluun tehä loppuelämäni jotain missä voi käyttää aivonystyröitään ja olla ihmisten kanssa tekemisissä muutoinkin kuin perseen nuolennan merkeissä. Oon miettiny kulttuurituottajan koulutusta mut en tiedä onko sekään ihan mua.

Elämän vaikein kysymys on "Kuka minä olen?"
Pitääkö antaa ympäristön muovata, aiotko pitää vanhemmilta oppimasi maneerit, ryhdytkö tietoisesti kusipääksi, oletko vain olemassa olematta mitään? Vastuun ottaminen omasta henkisestä kehityksestä on suurin ja jännittävin seikkailu jonka pyörteeseen oon koskaan joutunu. Mun minuus on muovailuvahaa josta yritän tehdä kauniin ja epäsymmetrisen taideteoksen. Totuus on että oon sotkenu siihen toisiinsa sopimattomia värejä ja se on murjottu aika epäesteettisen muotoiseksi. Noh, onneksi se ei kovetu niin voin muovata sitä vielä lisää.