Ole ylpeä valinnoistasi
Mistä helvetistä ihminen voi tietää mitkä valinnat on elämässä oikeita? Onko kukaan nähnyt kirjastossa aiheesta kirjoitettua opusta? Jos ootte, en tiedä haluanko sen itselleni lukeakseni vai polttaakseni tomuksi.
Valinnat joita oon tehny elämässäni, on pääosin melko spontaaneja. En usein punnitse hyvien ja huonojen puolien mahdollisuutta vaan päätän fiilispohjalta että nyt otan ton kortin ja katson mitä sieltä tulee. Kortti ei aina ole ässä tai jokeri, mutta tärkeintä on kääntää saatu valinta voitoksi. Seiso jokaisen valintasi takana. Ole ylpeä siitä mitä olet tehnyt, saavuttanut ja minkälaiseksi valintasi muovaavat sinua.
Mä mietin mun valintoja joita oon tehny ja mitä oon saanu. Tällä hetkellä oon ylpeä maahanmuuttaja Pohjanmaalla, ja mun "eksoottinen" murre herättää ihastusta ympärilläni. Pohjalaiset välittävät. Olen ylpeä että asuin kokonaisen puoli vuotta Suomen Lapissa ja tunnen toisinaan voimakasta koti-ikävää tuota turistien elättämää tunturia kohtaan. Olen ylpeä että olen valinnut ammatikseni kokin vaikken haluakaan tehdä sitä työtä loppuelämääni ja olen usein lopen kyllästynyt antamaan menuvinkkejä kotikokeille. Olen helvetin ylpeä että ajauduin ammatinvalintani jahtaamana merille. Vaikka elo itse laivassa ei ole aina hohdokasta, on helvetin cool olla osa perhettä, joka muodostuu rämäpäisistä merimiehistä ja -naisista, joiden kanssa on jakanut elämästään asioita joita kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää.
Olen ylpeä jokaisesta miehestä johon olen rakastunut ja myöhemmin jättänyt kun huomasin ettei ne antaneetkaan mulle kaikkea mitä haluan. Ne on opettanu mule asioita joita en voi oppia Wikipediasta tai terapeutilta.
Se, että oon pienestä unohtuneesta kylästä Kouvolan ja Lahen väliltä nimeltä Nastola, ei tarkoita etten olisi ylpeä siitä. Siellä oon viettänyt suurimman osan elämästäni ja se voima joka musta tänä päivänä kumpuaa on tuosta tuppukyläsyä peräisin. Nyt, kun oon matkalla Seinäjoelta Nastolaan, tunnen voimakasta homecoming-huumaa ja ootan innolla että nään ihmiset, jotka jää vaikka muu unohtuisi, loppujen lopuksi kaikkein tärkeimmät tyypit: mun perheen.
Valinnat joita oon tehny elämässäni, on pääosin melko spontaaneja. En usein punnitse hyvien ja huonojen puolien mahdollisuutta vaan päätän fiilispohjalta että nyt otan ton kortin ja katson mitä sieltä tulee. Kortti ei aina ole ässä tai jokeri, mutta tärkeintä on kääntää saatu valinta voitoksi. Seiso jokaisen valintasi takana. Ole ylpeä siitä mitä olet tehnyt, saavuttanut ja minkälaiseksi valintasi muovaavat sinua.
Mä mietin mun valintoja joita oon tehny ja mitä oon saanu. Tällä hetkellä oon ylpeä maahanmuuttaja Pohjanmaalla, ja mun "eksoottinen" murre herättää ihastusta ympärilläni. Pohjalaiset välittävät. Olen ylpeä että asuin kokonaisen puoli vuotta Suomen Lapissa ja tunnen toisinaan voimakasta koti-ikävää tuota turistien elättämää tunturia kohtaan. Olen ylpeä että olen valinnut ammatikseni kokin vaikken haluakaan tehdä sitä työtä loppuelämääni ja olen usein lopen kyllästynyt antamaan menuvinkkejä kotikokeille. Olen helvetin ylpeä että ajauduin ammatinvalintani jahtaamana merille. Vaikka elo itse laivassa ei ole aina hohdokasta, on helvetin cool olla osa perhettä, joka muodostuu rämäpäisistä merimiehistä ja -naisista, joiden kanssa on jakanut elämästään asioita joita kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää.
Olen ylpeä jokaisesta miehestä johon olen rakastunut ja myöhemmin jättänyt kun huomasin ettei ne antaneetkaan mulle kaikkea mitä haluan. Ne on opettanu mule asioita joita en voi oppia Wikipediasta tai terapeutilta.
Se, että oon pienestä unohtuneesta kylästä Kouvolan ja Lahen väliltä nimeltä Nastola, ei tarkoita etten olisi ylpeä siitä. Siellä oon viettänyt suurimman osan elämästäni ja se voima joka musta tänä päivänä kumpuaa on tuosta tuppukyläsyä peräisin. Nyt, kun oon matkalla Seinäjoelta Nastolaan, tunnen voimakasta homecoming-huumaa ja ootan innolla että nään ihmiset, jotka jää vaikka muu unohtuisi, loppujen lopuksi kaikkein tärkeimmät tyypit: mun perheen.
Kommentit
Lähetä kommentti