Pandalla huitsin nevadaan

Keskiviikko oli ihanan chilli päivä - nukuimme melkein puolille päivin ja söinme kaikessa rauhassa aamiaista. Kävimme vähän ostoksilla ja kahmimme ruokakaupan tyhjäksi tapas-aineksista ja herkuista. Alkuillan löhösimme rannalla ja kävimme syömässä Smply Scandinavian -ravintolassa, jossa entinen luokkakaverini oli keittiöpäällikkönä. Minä söin meribassia artisokkapyreellä ja limellä ja pistaasilla maustetulla beurre blancilla, Tytti söi entrecotea parsalla ja bearnaisekastikkeella. Päätimme päivän ihanan tunnelmallisella terassilla jäätelöbaarissa.

Heräsimme torstaihin aikaisin, sillä olimme päättäneet tehdä päiväretken Sierra Nevadaan, joka sijaitsi reilun sadan kilometrin päässä. Vuokrasimme halvimman auton mitä löysimme (Fiat Panda, 65€/vrk sisältäen täydet vakuutukset) ja lähdimme kaahaamaan pitkin Espanjan nelikaistaisia moottoriteitä. Autohan oli ihan lussu ja kun vaivoin saavutimme 130 km tuntivauhdin, auto huomautti ylikuormituksestaan piippauksella. Nauroimme sillä kuvittelimme, että vuokraamon sedän pöydällä syttyy aina punainen valo, kun auto piippaa.

Tie halkoi uskomattomia vuorimaisemia ja loksautti leukani useampaan kertaan. Lähestyessämme Sierra Nevadaa tiet kapenivat ja muuttuivat mutkaisemmiksi, lopulta kiharaksi serpentiiniksi. Varsinaiseen rallikuskin tunnelmaan siivitti myös takana kaahaavat hullut espanjalaiset, jotka näyttivät ohitustaitojaan mitä vaarallisemmissa mutkissa. Lopulta olimme kavunneet pikku Fiatillamme vuoren huipulle ja pääsimme ihastelemaan maisemia. Tilasimme rinneravintolasta kahvit ja choco con churrot, mikä osoittautui hienoiseksi virheeksi sillä choco olikin kuumaa kaakaota eikä suklaakastiketta.

Kruisailimme Granadaan ja jätimme auton vaarallisen jyrkkien mäkien huipulle. Lähdimme jalan etsimään vanhaa Albrahamin linnoitusta ja ihastelimme vanhaa arabialaistyylistä kaupunginosaa. Pistäydyimme pienessä sympaattisessa kahvilassa oluilla ja mäkisessä kaupungissa harhailusta kiitoksena löysimme upean näköalatasanteen, josta avautui näkymä Granadaan ja Albrahamin linnoitukseen. Tasanteella joku nuori mies soitti akustista kitaraa ja lauloi espanjalaisia ties mitä flamenco biisejä, mikä tietysti nostatti tunnelmaa. Päätimme tämän kunniaksi syödä paellaa hienon näköisen aukion terassiravintolassa.

Opimme paellansyöntikokemuksen lomassa, että ravintolassa kannattaisi aina käydä sisällä tarkistamassa tilojen siisteys, ennen kuin tilaa ruokaa. Paella ei ollut todellakaan mistään parhaasta päästä ja pujotellessani vessaan pahvilaatikoiden läpi erehdyin vilkaisemaan keittiöön. Pienen loukon pöydällä lojui sinisimpukoita kulhossa ja kaikki kylmätuotteet olivat iloisesti sekaisin  lämpimän näköisessä vitriinissä. En tohtinut katsoa enempää vaan maksoin laskun ja rukoilin ettemme saisi ruokamyrkytystä.

Matka takaisin Fuengirolaan sujui mukavasti ja löysimme jopa parkkipaikan! Vedin Pandan taskuun ykkösellä ja juhlistimme onnistunutta päivää tapasten merkeissä parvekkeellamme.