Se päivä ilman velvollisuuksia
"Hyvää ystävänpäivää!" toivottaa naapurin mummo
Päivä, jolloin liian moni havahtuu siihen, ettei ole edellisenäkään vuonna muistanut omistaa aikaansa tarpeeksi ystäville. Nyt sen teen. Nyt saa jäädä kotityöt, näennäiset kiireet, poikakaverin huomiointi, väsymys ja kukkien kastelu! Varaan kalenteriini kahvihetken vanhan kaverin kanssa.
Tapaaminen saattaa olla kiusallinen, mutta pitkän ajan jälkeen se ei ole mikään ihme. Kun yhteydenpito on ollut vähäistä, elämät väistämättäkin on lähteneet eri suuntiin ja äkkiä onkin vaikeaa keksiä mitään puhuttavaa. Jokin on kuitenkin joskus tehnyt tietyistä ihmisistä toistensa ystäviä, eikä ne asiat häviä vaikka välissä olisikin vuosia, uusia työpaikkoja, asuntoja, kavereita, lapsia, koiria, raha-ongelmia tai ulkomaanmatkoja. Tilanne on vain vaatinut aikansa ja voimansa.
Mä olen itse yksi surkimusten esimerkki. Aina on mukamas jotain parempaa tekemistä kuin soittaa vanhalle kaverille ja kysyä kuulumisia. Lusmuilua kummasti edesauttaa kirottu ja siunattu Facebook, joka auliisti paljastaa kaiken läheisteni elämästä, jolloin ei jääkään mitään jutusteltavaa. Että kiitos vaan! Naamakirja ei silti olekaan pääsyyllinen, vaikka siitä olisi helppo sellainen tehdä (raukka kun on ihmisen keksimä onneton järjestelmä, joka ei voi puolustella asemaansa) - vika piilee ihan minussa itsessäni.
Vaikka te kaikki ystäväni (tunnistatte kyllä itsenne), jotka olette jääneet viime aikoina hävyttömän vähälle huomiolle, olette kuitenkin usein mielessäni. Mietin, mitäköhän sinulle kuuluu. Lähtisitkö kanssani ex tempore -shoppailureissulle tai Amarilloon syömään? Aika ja lamaantuminen estävät ajatusteni toteuttamisen. Enhän minä kerkiä, kun roskatkin on viemättä. Rahaakaan ei ole kauheasti ylimääräistä. Huomennahan on raskas työpäivä. Hohhoijjaa tätä tekosyiden listaa.
Ystävyys kuitenkin on jotain, joka ei häviä itsestään. Välillä se vain piileksii pinnan alla kuin tulppaani kylmäkellarissa odottaen oikeaa aikaa puhjetakseen taas kukkaansa. En ole unohtanut teitä, toivottavasti ette tekään vielä mua.
Ystävänpäiväksi kehittelimme siskoni Teijan kanssa seuraavanlaiset herkkuleivokset:
Sannan ja Teijan ystävänpäivämuffinit
n. 20 kpl
150 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
50 g tummaa suklaata rouhittuna
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
1. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Varo ettet vatkaa liikaa!
3. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 min.
Kuorrute:
1 dl creme fraichea
250 g tomusokeria
ripaus punaista elintarvikeväriä
(loraus sitruslikööriä)
Sekoita kuorruteaineet keskenään paksuhkoksi massaksi ja lusikoi reilusti jäähtyneiden muffinien päälle. Koristele sulalla suklaalla tai strösseleillä. Viipaloidut Fazerina-konvehditkin toimivat, jos joulukarkkivarasto on vielä tyhjentämättä.
Jos on käynyt niin surkea säkä ettei omista ainoatakaan ystävää niin ratkaisu ongelmaan on lähempänä kuin voi uskoa! Leivot vain näitä Ystävänpäivämuffineita ja tarjoat niitä kaveriehdokkaille. Avot, sinulla on yhtäkkiä pilvin pimein ystäviä! ;)
Onnellista, stressitöntä ja inspiroivaa Ystävänpäivää!
Päivä, jolloin liian moni havahtuu siihen, ettei ole edellisenäkään vuonna muistanut omistaa aikaansa tarpeeksi ystäville. Nyt sen teen. Nyt saa jäädä kotityöt, näennäiset kiireet, poikakaverin huomiointi, väsymys ja kukkien kastelu! Varaan kalenteriini kahvihetken vanhan kaverin kanssa.
Tapaaminen saattaa olla kiusallinen, mutta pitkän ajan jälkeen se ei ole mikään ihme. Kun yhteydenpito on ollut vähäistä, elämät väistämättäkin on lähteneet eri suuntiin ja äkkiä onkin vaikeaa keksiä mitään puhuttavaa. Jokin on kuitenkin joskus tehnyt tietyistä ihmisistä toistensa ystäviä, eikä ne asiat häviä vaikka välissä olisikin vuosia, uusia työpaikkoja, asuntoja, kavereita, lapsia, koiria, raha-ongelmia tai ulkomaanmatkoja. Tilanne on vain vaatinut aikansa ja voimansa.
Mä olen itse yksi surkimusten esimerkki. Aina on mukamas jotain parempaa tekemistä kuin soittaa vanhalle kaverille ja kysyä kuulumisia. Lusmuilua kummasti edesauttaa kirottu ja siunattu Facebook, joka auliisti paljastaa kaiken läheisteni elämästä, jolloin ei jääkään mitään jutusteltavaa. Että kiitos vaan! Naamakirja ei silti olekaan pääsyyllinen, vaikka siitä olisi helppo sellainen tehdä (raukka kun on ihmisen keksimä onneton järjestelmä, joka ei voi puolustella asemaansa) - vika piilee ihan minussa itsessäni.
Vaikka te kaikki ystäväni (tunnistatte kyllä itsenne), jotka olette jääneet viime aikoina hävyttömän vähälle huomiolle, olette kuitenkin usein mielessäni. Mietin, mitäköhän sinulle kuuluu. Lähtisitkö kanssani ex tempore -shoppailureissulle tai Amarilloon syömään? Aika ja lamaantuminen estävät ajatusteni toteuttamisen. Enhän minä kerkiä, kun roskatkin on viemättä. Rahaakaan ei ole kauheasti ylimääräistä. Huomennahan on raskas työpäivä. Hohhoijjaa tätä tekosyiden listaa.
Ystävyys kuitenkin on jotain, joka ei häviä itsestään. Välillä se vain piileksii pinnan alla kuin tulppaani kylmäkellarissa odottaen oikeaa aikaa puhjetakseen taas kukkaansa. En ole unohtanut teitä, toivottavasti ette tekään vielä mua.
Sannan ja Teijan ystävänpäivämuffinit
n. 20 kpl
150 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
50 g tummaa suklaata rouhittuna
2 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl maitoa
1. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa kananmunat joukkoon yksitellen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Varo ettet vatkaa liikaa!
3. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa 10-15 min.
Kuorrute:
1 dl creme fraichea
250 g tomusokeria
ripaus punaista elintarvikeväriä
(loraus sitruslikööriä)
Sekoita kuorruteaineet keskenään paksuhkoksi massaksi ja lusikoi reilusti jäähtyneiden muffinien päälle. Koristele sulalla suklaalla tai strösseleillä. Viipaloidut Fazerina-konvehditkin toimivat, jos joulukarkkivarasto on vielä tyhjentämättä.
Jos on käynyt niin surkea säkä ettei omista ainoatakaan ystävää niin ratkaisu ongelmaan on lähempänä kuin voi uskoa! Leivot vain näitä Ystävänpäivämuffineita ja tarjoat niitä kaveriehdokkaille. Avot, sinulla on yhtäkkiä pilvin pimein ystäviä! ;)
 |
| Teija tärkeässä muffinssien arviointitilaisuudessa. Täydet pisteet tuli! |
Onnellista, stressitöntä ja inspiroivaa Ystävänpäivää!
Kommentit
Lähetä kommentti