Driftingiä neljällä renkaalla ja ruumiinavaus parille järvisimpukalle
Vapautuminen työn kahleista, onnistunut pako laivasta, se tunne kun tiedät että seuraavaan viikkoon maa jalkojesi alla ei heilu vaikka se toisinaan voi tuntua siltä. Olo oli kuin irti päässeellä ilmapallolla.
Nautin kesäisestä Helsingistä. Espan puisto on täynnä turisteja jotka yrittää kuvata remontissa olevaa norppa-kahluuallasta ja samalla puolet niistä jää ratikan alle. Vastaan kävelee jalkapallojoukkueellinen komeita miehiä ja niiden kääntyvät päät kerto mulle etten tänään tarvinnut huulipunaa tunteakseni itseni kauniiksi. Tästä tulisi huippukiva päivä.
Kampin luolissa lojunut bussi puksutti mut Juvalle jossa wanha kunnon Kati Eronen odotteli mua kaverinsa Annan kanssa. Matkalla Motoparkiin ihmettelimme että onpas iso rytätty Pirkka-oluttölkki heitetty puuhun mutta sitten huomasimme että hyi vittu sehän on auto!!! Joku nappihemmo oli päättänyt driftata suoraan pöpelikköön ja jälki oli niin rumaa että hyvä ettei tämän lomalaisen ensimmäinen siideri painanut hissinappia takaisin yläkertaan. Sieltä oli kaikki kolme kuitenki selvinny hengissä, tosin yhellä kallonmurtuma mutta on suorastaan ihme ettei niistä kukaan päässyt hengestään.
Viikonloppu menikin kiihtytyskisoja ja drintingiä katsellessa (Kati kertoi ettei driftaaminen tarkoitakaan sitä että mennään kurviin niin kovaa että ollaan kahella renkaalla, höh!), saunoessa, grillatessa ja tietysti viiniä maistellen. Sunnuntaina koko leirintäalue tyhjeni aamupäivän aikana mutta minä ja Eronen oltiin kuin pahimmatkin kupat kun ei lähetty sieltä kulumallakaan. Otimme siis liuotustaktiikan käyttöömme ja sen jälkeen kun olimme aiheuttaneet mielestämme tarpeeksi pahennusta, lähdimme pehkuihin.
Minä jäin vielä pikkuisen mökinrääpäleen terassille ja kuuntelin Pariisin Kevättä. Siinä on mun uus lempibändi. Katsoin puoliavonaisin silmin vaalenevalle taivaalle ja hengitin keskikesää sisääni. Tätä yötä ei voisi pilata edes hyttyset. Tänä yönä haluan nukkua taivasalla.
En oo varmaan koskaan nukkunut niin hyvin, niille jotka on nukkunu mun seurassa niin kyllä, voin ilmeisesti nukkua vielä näistä unenlahjoista sikeämmässä horroksessa. Sopivan aamuhepulin mulle kuitenkin tarjosi lyhyt vilkaisu peiliin kun huomasin hyttysyen pitäneet yöllä bileet mun kasvoilla. Yksi niistä kusipäistä oli haukannut suoraan palan mun alaluomesta ja mä näytin ihan Quasimodolta. No, eipä tarvii potea huonoa omatuntoa siitä ettenkö muka ikinä olisi luovuttanut verta.
Kati kaahasi Evollaan meidät Savonlinnaan että hyvä ettei lentäny tukka päästä. Saavuimme tuohon oopperan tyyssijaan uuden kestosuosikkimme Teflon Brothersin Maradonan siivittämänä. Otimme pikku välikuolemat ja illalla Kati hilpaisi töihin, minä Jassun ja Sussun kanssa siiderille. Niitä tyttöjä en oo nähny yli vuoteen joten hienovaraisesti kohtaamisestamme koitunut naurunremakka varmaan aiheutti maanjäristyksen Kiinassa. Ilta oli siis heikohkosta hapesta huolimatta huippu!
Sain silmäni auki siinä puol seiskan jälkeen ja istahdin Lahteen vievään linkkuun. Viikon lyhyiden yöunien jäljet ei näy vielä ulospäin mutta ajatukset alkaa harhailla niinkuin lukutaidoton ryssä Lontoon metrossa. Taidan siis vilkaista hetken aikaa niitä silmäluomia ennen uusia seikkailuja, tänään käyn moikkaamassa siskoani Nastolassa ja lähden illaksi Helsinkiin Piian ja Heidi-serkun kanssa piknikille.
Nautin kesäisestä Helsingistä. Espan puisto on täynnä turisteja jotka yrittää kuvata remontissa olevaa norppa-kahluuallasta ja samalla puolet niistä jää ratikan alle. Vastaan kävelee jalkapallojoukkueellinen komeita miehiä ja niiden kääntyvät päät kerto mulle etten tänään tarvinnut huulipunaa tunteakseni itseni kauniiksi. Tästä tulisi huippukiva päivä.
Kampin luolissa lojunut bussi puksutti mut Juvalle jossa wanha kunnon Kati Eronen odotteli mua kaverinsa Annan kanssa. Matkalla Motoparkiin ihmettelimme että onpas iso rytätty Pirkka-oluttölkki heitetty puuhun mutta sitten huomasimme että hyi vittu sehän on auto!!! Joku nappihemmo oli päättänyt driftata suoraan pöpelikköön ja jälki oli niin rumaa että hyvä ettei tämän lomalaisen ensimmäinen siideri painanut hissinappia takaisin yläkertaan. Sieltä oli kaikki kolme kuitenki selvinny hengissä, tosin yhellä kallonmurtuma mutta on suorastaan ihme ettei niistä kukaan päässyt hengestään.
Viikonloppu menikin kiihtytyskisoja ja drintingiä katsellessa (Kati kertoi ettei driftaaminen tarkoitakaan sitä että mennään kurviin niin kovaa että ollaan kahella renkaalla, höh!), saunoessa, grillatessa ja tietysti viiniä maistellen. Sunnuntaina koko leirintäalue tyhjeni aamupäivän aikana mutta minä ja Eronen oltiin kuin pahimmatkin kupat kun ei lähetty sieltä kulumallakaan. Otimme siis liuotustaktiikan käyttöömme ja sen jälkeen kun olimme aiheuttaneet mielestämme tarpeeksi pahennusta, lähdimme pehkuihin.
Minä jäin vielä pikkuisen mökinrääpäleen terassille ja kuuntelin Pariisin Kevättä. Siinä on mun uus lempibändi. Katsoin puoliavonaisin silmin vaalenevalle taivaalle ja hengitin keskikesää sisääni. Tätä yötä ei voisi pilata edes hyttyset. Tänä yönä haluan nukkua taivasalla.
En oo varmaan koskaan nukkunut niin hyvin, niille jotka on nukkunu mun seurassa niin kyllä, voin ilmeisesti nukkua vielä näistä unenlahjoista sikeämmässä horroksessa. Sopivan aamuhepulin mulle kuitenkin tarjosi lyhyt vilkaisu peiliin kun huomasin hyttysyen pitäneet yöllä bileet mun kasvoilla. Yksi niistä kusipäistä oli haukannut suoraan palan mun alaluomesta ja mä näytin ihan Quasimodolta. No, eipä tarvii potea huonoa omatuntoa siitä ettenkö muka ikinä olisi luovuttanut verta.
Kati kaahasi Evollaan meidät Savonlinnaan että hyvä ettei lentäny tukka päästä. Saavuimme tuohon oopperan tyyssijaan uuden kestosuosikkimme Teflon Brothersin Maradonan siivittämänä. Otimme pikku välikuolemat ja illalla Kati hilpaisi töihin, minä Jassun ja Sussun kanssa siiderille. Niitä tyttöjä en oo nähny yli vuoteen joten hienovaraisesti kohtaamisestamme koitunut naurunremakka varmaan aiheutti maanjäristyksen Kiinassa. Ilta oli siis heikohkosta hapesta huolimatta huippu!
Sain silmäni auki siinä puol seiskan jälkeen ja istahdin Lahteen vievään linkkuun. Viikon lyhyiden yöunien jäljet ei näy vielä ulospäin mutta ajatukset alkaa harhailla niinkuin lukutaidoton ryssä Lontoon metrossa. Taidan siis vilkaista hetken aikaa niitä silmäluomia ennen uusia seikkailuja, tänään käyn moikkaamassa siskoani Nastolassa ja lähden illaksi Helsinkiin Piian ja Heidi-serkun kanssa piknikille.
Kommentit
Lähetä kommentti