Päivän vinkki: älä juo tshekkiläistä pontikkaa

Pikkuveljeni meni viime viikonloppuna naimisiin. Olen virallisesti vanhapiika. Avioelämän saappaisiin astuminen on elämän suurimpia haasteita ja olen vilpittömän onnellinen, että Mika ja Jenni uskalsivat hypätä niihin.

Musta on jotenkin ihmeellistä nähdä, miten kaksi ihmistä voi olla kuin samasta muotista valetut, ilman että niiden tarvii koko ajan hehkuttaa sitä. Niiden välillä kuitenkin näkee jotain hyvin syvää yhteisymmärrystä. Se saa mut muistamaan ettei oikeasti rikkaiden ihmisten tarvitse leijua rahoillaan vaan ne älyää pitää sen ihan omana tietonaan. Olen niin ilahtunut että nainen, jonka mun veljeni löysi itselleen, on niin ihana että voin ylpeänä kertoa että hänkin kuuluu nykyään perheeseemme. Myös Jennin suku yllätti mahtavuudellaan ja odotan malttamattomana tulevien vuosien yhteisiä tapahtumia.

 Onnea siis Mikalle ja Jennille ja kiitos railakkaista häistä, joihin mahtui runsaasti itkua, naurua, tanssia ja erilaisia kommelluksia!