Shoppailua ja keittiöhommia
Törnin ensimmäinen Ruotsin pää. Mä ja Piia tuumataan ettei olla pitkään aikaan käyty Stokiksessa shoppailemassa. Loikkaamme hikiseen tunnelbananiin ja yllätykseksemme olemme niin vauhdikkaalla päällä, että meinaamme molemmat horjahtaa liukuportaista suoraan kuolemaan. Onneksi selvisimme metrotunnelista omin neuvoin ja aloimme shoppailumaratonimme. Ensin kävimme Weekdayssa katsastamassa kauden friikeimmät releet emmekä kumpikaan tohtineet ostaa teddykarvakenkiä tai olkaimettomia huppareita.
Ostin Bikbokista siistin pörröisen neuleen (maailman paras idea koska oli viikon KUUMIN päivä) ja Piia osti shortsit. Välillä kyllä ihmettelen mun ostoskäyttäytymistä. Yleensä ihmiset ostavat vaatteita, joita juuri sillä hetkellä tarvitsee, kuten kuumalla kelillä varvassandaalit tai talvipakkasella toppahameen. Mulla tollasta kosmopoliittia selviytymistaitoa ei ilmeisesti ole, koska mulle tulee aina talvella hinku ostaa aurinkolasit tai syksyllä aurinkorasvaa. En siis itseni tuntien ole niin ihmeissäni tästäkään karvaneuletempauksesta.
Sitten oli aika huipentaa shoppailupäivämme. Otimme hieman vauhtia paikallisesta McDonaldsista jossa tempaisimme pahaa-aavistamattamme Big and Nasty -ateriat, kuten eräs tarjoilijapoika annosta myöhemmin kuvaili. Vaapuimme Sergelin torin yli kuin päiväyksen ylittäneet kausimakkarat ja meinasimme saada paskahalvauksen, kun Kulturhusetin seinässä roikkui ihminen. Siis niin kuin Spidermanin laitokselta karannut sisko. Meinasin jo alkaa huutamaan apua ja Piia vilkuili ympärilleen silmät pullollaan kun yhtäkkiä tajusimme ettei se voi olla oikea ihminen. Kiitos ruotsalaiset tästäkin sydärinpoikasesta.
Noniin, siihen loppuhuipennukseen. Hiippailimme Galleria-ostoskeskuksen syövereihin ja sen viilentävä ilmastointijärjestelmä laukaisi minussa liskodisco-efektin. Lisäksi joku kusipää oli keksinyt laittaa sisätiloihin kajareista soimaan jotain linnunlaulua joka vahvisti pakokauhuista tunnettani entisestään. Piia lohdutti ja kertoi että Hollister on tässä ihan lähistöllä ja samalla potki vastaankäveleviä mustalaisia ja muita pakolaisia kintuille kun ne eivät osanneet väistää. Liikenteessä oli liikaa ihmisiä.
Hollister näyttää olevan joku nykysuomalaisten pyhiinvaelluspaikka. Muutama vuosi sitten kun meitä suomalaisia ei oltu vielä siunattu Cheap Monday -kaupoilla, ajan hermolla olevat hipsterit kilpailivat sillä, kenellä on t-paidassaan isommalla kirjoitettu logo ja hassun näköinen pääkallo. Nyt ajat ovat muuttuneet, Hollister myy trendikkäitä surffaustyylisiä alimitoitettuja vaatteita, ja pissikset rakastavat niitä. Meren kuohahdus pyyhkäisi viimeistenkin hermonrippeideni yli kun astuin jättikaiuttimien ohi tuhooni. Tiesin heti, että olen joutunut helvettiin.
Kuvitelkaa lauantai-iltainen Onnela, jossa on ilmaisen viinan bileet. Sitten kuvitelkaa baaripöytien tilalle isot läjät vaatteita. Tällaista on Hollisterissa. Juomaa ei tarvinnut, kun pelkäsit jatkuvasti hukkuvasi kun joka puolelle näppärästi sijoitetuista kaiuttimista huuhtoutui tsunamin ääniä. Kun yritin katsoa alepöytää, yksi langanlaiha minihameeseen pukeutunut työntekijä suki pöydällä lojuvia toppeja kilpaa hiustensa kanssa. Kun käänsin pääni takaisin Piian suuntaan, oli täysi työ että löysin sen edes sieltä hiekkadyynien keskeltä. Mietin vain mielessäni että mitä ikinä teetkin, älä hukkaa Piiaa tähän pissismoshpittiin, täällä ei kukaan kuule aaltojen ja 180dBl -ukulelekonsertin alta vaikka huutaisit hoosiannaa megafoniin.
Löysin yhden paidan, jossa tietysti lukee helvetin isolla tämän massakulttuurin ulottumissa olevan vinksahtaneen paratiisin nimi. En todellakaan aio myöskään maksaa normihintaista paitaa, joka hipoo kuuttakymppiä ja on läpikuultava ihan samanlailla kuin H&M:nkin rievut. Tämä oli kuitenkin "vain" 189 kruunua eli siinä parinkympin pintaan. Lisäksi löysin sitten harmaaveluurin maksimekon, joka oli puoleen hintaan, VAIN 450 KRUUNUA! Päätin kokeilla sitä ja puolen tunnin jonottamisen jälkeen sain ahtautua hämärään koppiin, jossa peilikuvani kertoi minulle "Sanna, olet tullut tänne asti. Osta tuo mekko. Ihan sama vaikka se onkin noin kallis. Jos et tee sitä, lupaan, ettet enää koskaan tule löytämään mitään vastaavaa."
Minä tottelin sokeasti. Typerys. Vain päivää aiemmin tuo sama ääni sanoi minulle kun odottelin Otto-maatin oksentavan minulle käteistä: "Sanna, huomaathan että olet tuhlannut rahaa viimeaikoina enemmän kuin haluaisit. Nyt sinun on säästettävä, että voisit edes joskus saada säästötilisi pulleaan kuntoon. Nosta vain satanen. Kyllä sä sillä pärjäät." Miettikää, omatunnollani on näköjään kaksisuuntainen mielialahäiriö!
Ostokset maksoivat 75 euroa. Lisäksi olin ostanut sen kivan käyttökelvottoman pörröneuleen. Nämä kaikki yhteenlaskettuna tunnelbanaliput ja mäkkärit yhteenlaskettuna yli satanen ennen kuin ehdin edes tajuta. Ei se nyt niin paljoa ole mutta miettikää jos jatkan samaan malliin vaikka viikon ajan?! Onneksi oli tullut aika palata takaisin laivaan ja syöksyinkin metroon kuin mikäkin vatsavaivainen supersankari ja Piia sai taas hävetä silmät päästään. Laivaan paluustamme puuttui vain hieno punainen matto.
Töihin raahauduttuani aloin miettiä hieman laajemmin tuota Hollisterin ja sitä piirittävien nuorten trenditietoisten yksilöiden suhdetta. Ne vaatteet nyt ihan oikeasti ole ihan niin hienoja, että niiden takia kannattaisi matkustaa ulkomaille asti. Se, että saat tuon lafkan nimesi paitaasi joudut maksamaan maltaita ja samalla edustat sukupolveasi, joka on miedosti sanottuna pinnallinen. Edustat parempaa keskiluokkaa, vaikkei ihmisiä tässä yhteiskunnassa enää jaetakaan eri kasteihin. Haluat näyttää, että oli varaa käydä ulkomailla ostamassa tämä helvetin ruma mutta kallis vaate. Se tekee minustakin ehkä paremman ihmisen.
Ostin Bikbokista siistin pörröisen neuleen (maailman paras idea koska oli viikon KUUMIN päivä) ja Piia osti shortsit. Välillä kyllä ihmettelen mun ostoskäyttäytymistä. Yleensä ihmiset ostavat vaatteita, joita juuri sillä hetkellä tarvitsee, kuten kuumalla kelillä varvassandaalit tai talvipakkasella toppahameen. Mulla tollasta kosmopoliittia selviytymistaitoa ei ilmeisesti ole, koska mulle tulee aina talvella hinku ostaa aurinkolasit tai syksyllä aurinkorasvaa. En siis itseni tuntien ole niin ihmeissäni tästäkään karvaneuletempauksesta.
Sitten oli aika huipentaa shoppailupäivämme. Otimme hieman vauhtia paikallisesta McDonaldsista jossa tempaisimme pahaa-aavistamattamme Big and Nasty -ateriat, kuten eräs tarjoilijapoika annosta myöhemmin kuvaili. Vaapuimme Sergelin torin yli kuin päiväyksen ylittäneet kausimakkarat ja meinasimme saada paskahalvauksen, kun Kulturhusetin seinässä roikkui ihminen. Siis niin kuin Spidermanin laitokselta karannut sisko. Meinasin jo alkaa huutamaan apua ja Piia vilkuili ympärilleen silmät pullollaan kun yhtäkkiä tajusimme ettei se voi olla oikea ihminen. Kiitos ruotsalaiset tästäkin sydärinpoikasesta.
Noniin, siihen loppuhuipennukseen. Hiippailimme Galleria-ostoskeskuksen syövereihin ja sen viilentävä ilmastointijärjestelmä laukaisi minussa liskodisco-efektin. Lisäksi joku kusipää oli keksinyt laittaa sisätiloihin kajareista soimaan jotain linnunlaulua joka vahvisti pakokauhuista tunnettani entisestään. Piia lohdutti ja kertoi että Hollister on tässä ihan lähistöllä ja samalla potki vastaankäveleviä mustalaisia ja muita pakolaisia kintuille kun ne eivät osanneet väistää. Liikenteessä oli liikaa ihmisiä.
Hollister näyttää olevan joku nykysuomalaisten pyhiinvaelluspaikka. Muutama vuosi sitten kun meitä suomalaisia ei oltu vielä siunattu Cheap Monday -kaupoilla, ajan hermolla olevat hipsterit kilpailivat sillä, kenellä on t-paidassaan isommalla kirjoitettu logo ja hassun näköinen pääkallo. Nyt ajat ovat muuttuneet, Hollister myy trendikkäitä surffaustyylisiä alimitoitettuja vaatteita, ja pissikset rakastavat niitä. Meren kuohahdus pyyhkäisi viimeistenkin hermonrippeideni yli kun astuin jättikaiuttimien ohi tuhooni. Tiesin heti, että olen joutunut helvettiin.
Kuvitelkaa lauantai-iltainen Onnela, jossa on ilmaisen viinan bileet. Sitten kuvitelkaa baaripöytien tilalle isot läjät vaatteita. Tällaista on Hollisterissa. Juomaa ei tarvinnut, kun pelkäsit jatkuvasti hukkuvasi kun joka puolelle näppärästi sijoitetuista kaiuttimista huuhtoutui tsunamin ääniä. Kun yritin katsoa alepöytää, yksi langanlaiha minihameeseen pukeutunut työntekijä suki pöydällä lojuvia toppeja kilpaa hiustensa kanssa. Kun käänsin pääni takaisin Piian suuntaan, oli täysi työ että löysin sen edes sieltä hiekkadyynien keskeltä. Mietin vain mielessäni että mitä ikinä teetkin, älä hukkaa Piiaa tähän pissismoshpittiin, täällä ei kukaan kuule aaltojen ja 180dBl -ukulelekonsertin alta vaikka huutaisit hoosiannaa megafoniin.
Löysin yhden paidan, jossa tietysti lukee helvetin isolla tämän massakulttuurin ulottumissa olevan vinksahtaneen paratiisin nimi. En todellakaan aio myöskään maksaa normihintaista paitaa, joka hipoo kuuttakymppiä ja on läpikuultava ihan samanlailla kuin H&M:nkin rievut. Tämä oli kuitenkin "vain" 189 kruunua eli siinä parinkympin pintaan. Lisäksi löysin sitten harmaaveluurin maksimekon, joka oli puoleen hintaan, VAIN 450 KRUUNUA! Päätin kokeilla sitä ja puolen tunnin jonottamisen jälkeen sain ahtautua hämärään koppiin, jossa peilikuvani kertoi minulle "Sanna, olet tullut tänne asti. Osta tuo mekko. Ihan sama vaikka se onkin noin kallis. Jos et tee sitä, lupaan, ettet enää koskaan tule löytämään mitään vastaavaa."
Minä tottelin sokeasti. Typerys. Vain päivää aiemmin tuo sama ääni sanoi minulle kun odottelin Otto-maatin oksentavan minulle käteistä: "Sanna, huomaathan että olet tuhlannut rahaa viimeaikoina enemmän kuin haluaisit. Nyt sinun on säästettävä, että voisit edes joskus saada säästötilisi pulleaan kuntoon. Nosta vain satanen. Kyllä sä sillä pärjäät." Miettikää, omatunnollani on näköjään kaksisuuntainen mielialahäiriö!
Ostokset maksoivat 75 euroa. Lisäksi olin ostanut sen kivan käyttökelvottoman pörröneuleen. Nämä kaikki yhteenlaskettuna tunnelbanaliput ja mäkkärit yhteenlaskettuna yli satanen ennen kuin ehdin edes tajuta. Ei se nyt niin paljoa ole mutta miettikää jos jatkan samaan malliin vaikka viikon ajan?! Onneksi oli tullut aika palata takaisin laivaan ja syöksyinkin metroon kuin mikäkin vatsavaivainen supersankari ja Piia sai taas hävetä silmät päästään. Laivaan paluustamme puuttui vain hieno punainen matto.
Töihin raahauduttuani aloin miettiä hieman laajemmin tuota Hollisterin ja sitä piirittävien nuorten trenditietoisten yksilöiden suhdetta. Ne vaatteet nyt ihan oikeasti ole ihan niin hienoja, että niiden takia kannattaisi matkustaa ulkomaille asti. Se, että saat tuon lafkan nimesi paitaasi joudut maksamaan maltaita ja samalla edustat sukupolveasi, joka on miedosti sanottuna pinnallinen. Edustat parempaa keskiluokkaa, vaikkei ihmisiä tässä yhteiskunnassa enää jaetakaan eri kasteihin. Haluat näyttää, että oli varaa käydä ulkomailla ostamassa tämä helvetin ruma mutta kallis vaate. Se tekee minustakin ehkä paremman ihmisen.
Kommentit
Lähetä kommentti