Hei hei Helsinki

Kielessäni kihelmöi. Taisin polttaa sen juodessani aamukahvia siskoni kanssa. Huoneen ikkuna paukkuu itsekseen ja sen takana viuhuu kasa risuja edestakaisin. Jos en tietäisi että se on puun latva, saattaisin luulla että tämä myrsky on riistäytynyt käsistä lopullisesti. Taisin ottaa kevättakin turhaan mukaan.

Teatteriharrastukseni jäi kesälomalle viime sunnuntaina. Olen siitä yhtäaikaa helpottunut ja haikea. Teimme monologikokoelman, ja lisäksi esitin yhden biiseistäni, jonka tein bändilleni. Lapin karkumatkan vuoksi en ehtinyt treenaamaan monologiani mutta mahtava teatteriryhmä antoi niin paljon energiaa että sain osuuteni pysymään kasassa. Selvisimme kolmesta näytöksestämme ja viimeisen jälkeen huokaisin syvään. Samalla mietin kuinka ikävä mulle tulee tätä sekopäistä porukkaa. Jos sanon että heidän kanssaan oli hauskaa tehdä teatteria, ilmaisuni on törkeän laimea. Toivon todella että saan kokea saman vielä uudestaan! Kiitos Seitikin ryhmä! :)

--------------------------------------------------------------------

Bändini Safiirin kanssa meillä menee enemmän kuin hyvin. Treenaamme kovaa vauhtia ja horisontissa siintää nauhoituksia, pa-tarpeiston hankkimista ja keikkoja. Siis aivan huippua! Julkaisimme eilen seuraavan demomme, käy kuuntelemassa se alla olevasta linkistä.

https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=AWleoT1gStM

Törnävän saari kertoo syksyisestä sateisesta illasta, kun päätin sänkyyn kellahtamisen sijasta lähteä pyöräilemään. Kello oli jo paljon, mutta se ei minua estänyt. Lähdin polkemaan toiseen päähän kaupunkia minulle vieraalle seudulle ja yhtäkkiä kaikki katuvalot sammuivat. Kaikkialla oli yhtäkkiä säkkipimeää eikä ympärillä ollut edes taloja mistä olisi kajastanut valoa. Mukaan ottamani otsalamppu valaisi eteeni vain pienen valopläntin jonka avulla yritin löytää takaisin kotiin.

Pimeässä päässäni alkoi pyöriä mitä ihmeellisimpiä ajatuksia. Kun yksi aisti otetaan pois, muut vahvistuvat - tai niin sanotaan. Mun alitajunta pääsi valloilleen ja alkoi pommittamaan mua elämää suuremmilla kysymyksillä. Ketkä kaikki ovat jääneet pimeyteen? Kuuluuko mun olla täällä vai pitäisikö soittaa apua? Olenko kuollut? Onneksi parin kilometrin polkemisen jälkeen näkökenttään ilmestyi yksi valopiste joka johdatti mut takaisin tutulle reitille.

Valoon päästyäni alitajunta haihtui takaisin omaan ulottuvuuteensa. Kotiin päästyäni kirjoitin muutaman tietoisuuteeni unohtuneen ajatuskiehkuran ylös ja siitä syntyi tämä biisi.

--------------------------------------------------------------------

Etelässä vierailu tuo mulle hyvää aivolomaa kaikesta mitä mulla on meneillään Seinäjoella. Oon nähnyt rakkaita ihmisiä ja treffaan vielä pari ystävää ennen kuin lähden vanhempieni luokse Nastolaan. Ja vain muutama päivä niin... lähden taas Lappiin.