Pääsiäisrevanssi

Kolarin rautatieasema. Nollakeli, valkosta sontaa valuu taivaalta solkenaan. Raahaan kuivuneen kaljan hajuista matkalaukkua joka kasaa eteensä lumilinnallisen nuoskaa. Älkää kysykö mitä laukulle tapahtui.

Linja-autopysäkillä joku hesalainen muija kysyy kuskilta että mitä kautta tää bussi kiertää Leville. Kuski vastaa rennosti että ensin mennään Ylläkselle Äkäslompolon kautta Kittilään ja sieltä Leville. Muija siihen tuhahti että jaa niin paljon kiertää. Sen turhautunut ilme oli ikuistamisen arvoinen. Mä nousen kyytiin naureskellen kun kuski tuumaa vaan että se on suorin reitti miten sinne pääsee. Vaikken oo asunu pohjoisessa enää pitkään aikaan, tunnen silti joskus syvää myötähäpeää kun lomailijat etelästä tulee niin polleina tänne "junttien" keskuuteen mutta sitten ovat itse aivan pihalla.

Mua ei haittaa että pihalla on painostava nollakeli. Ei haittaa vaikka sain nukuttua viime yönä vain muutaman tunnin. Ei haittaa vaikka illalla mua oottaa matkalaukun pesuoperaatio. Ei haittaa sekään että mulla on kauhea nälkä kun älysin ottaa vain banaanin matkaevääksi.

Mulla on viereisellä penkillä ukulele, pomo soitti just ja ilahtui kuullessaan että voin viipyä myös koko ensi viikon ja kohta pääsen näkemään ihania leviäisiä joita mulla on jo ehtinyt tulla ikävä vaikka vastahan mä siellä olin. Pääsen tekee duunia josta oikeesti tykkään.

Levi kohta nähään!