Mitäköhän tapahtuu kun tästä napista painaa...
Mulla harvemmin loksahtaa leuat melkein sijoiltaan, mutta kun Kolarin yöjuna Riihimäen sumuisella asemalla lipui eteeni, suustani pääsi sekava rääkäisy, jonka joku voisi tulkita riemuksi, kauhuksi tai pilkaksi. En tiennyt aiemmin, että VR tosiaan omistaa vanhempia junia kuin Suomen valtio! Onneksi iskä oli auttamassa mua hilaamaan puolen vuoden tavaravuoren junan uumeniin, muuten olisin varmaan saanut kuvaamisen arvoisen hepulin. Iskän tuki oli taas muutoinkin korvaamatonta, koska VR sattui juuri tänä päivänä pitämään lakon, jonka vuoksi mun Lahti-Riihimäki-etappi oli peruttu. Kiitos iskä kun heitit mut asemalle<3
Niin. Haahuilin oman makuuhyttini kohdalle ja konduktööri-parka yritti raahautua perässä matkalaukkujeni kanssa. Kiitos siitäkin avusta. Oven sulkeuduttua pääsin tutustumaan tähän about 12h-kotini aataminaikaiseen sisustukseen: kolme (!) sänkyä päällekkäin joiden ympärillä joitain luultavasti sodanaikaisista henkseleistä tehdyt suojaremmit, 70-luvun oranssi peilikaappi ja sivupöytä, paskanruskeat seinät ja sairaalalakanat. Laukut kuullemma voi säilyttää sängyn alla, sori vaan mutta ei näitä kapsäkkejä! Noiden piilottamiseen tarvittaisiin vähintäänkin parvisänky.Löytyy täältä sentään pistorasia sekä sähkötoimisia loisteputkivalaisimia, joten kai tämä luukku on joskus Suomen kultavuosina (eli noin 50 vuotta sitten) remontoitu ;)
Iltapalaa löydän jostain 33-vaunusta (Olen nyt vaunussa 43), joten ei kannata oottaa että tulee liian nälkäiseksi, muuten saattaa tuupertua matkalla. Tää on fossiilimaisesta hauraudestaan huolimatta yllättävän hiljainen juna. Paitsi nyt tää menee varmaan täysiä ja vähän heiluu mutta luulen kyllä että täällä saa nukuttua.
Viimeisen iltani vietin Nastolassa vanhempieni luona ja sinne tuli myös Mika, Jenni, Teija, Iina ja Hanna. Kokkasin niille possun kasslerpaistia, ratatouille-tyyppisiä uunikasviksia, kermaperunoita ja suppilovahverokastiketta. Jälkiruuaksi oli lettuja, itse tehtyä mansikka- ja mustikkahilloa sekä vaniljakermajäätelöä. Kiitos äiti sponssauksesta ;) Juomaksi tarjosin kalleimpia viinejä mitä kassistani löysin sekä mitä nyt oli mun kämpästä jäänyt yli. Kiitos teille kaikille että vietitte mun kanssa aikaa, mulle se oli tosi tärkeetä!
Tänään sitten hengailin Teijan, Iinan, Pyryn ja Kissan kanssa ja Teija leipoi maailman äklöintä (mutta parasta!) suklaakakkua. Mä paistoin hot wingsejä (Texas Peteen upotettuna) ja väsäsin pari dippiä ja dippivihanneksia. Koko päivän onkin ollut maha vähän sekasin kun jotenkin alkaa jännitys olla niin konkreettista. Sitten illemmalla äiskä ja iskä tulikin sitten kotiin, vaihdettiin haikeita jäähyväisiä ja katottiin että kaikki on mukana. Sitten lähdettiinkin matkalle.
Tiedän mihin olen menossa mutta mulla ei ole mitään hajua mitä tästä seuraa. Välillä hihkun itsekseni jännityksestä ja ilosta mutta välillä tuijotan lamaantuneena seinää: miten voinkaan hylätä mun perheen ja kaikki kaverit näin törkeesti? Päässä soi sekamelska PMMP:n sanoituksia:
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon ettei matka loppuis ollenkaan
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
Ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
Välimatka piinaa ja painaa mua
Kuka päättää ketkä saa onnistua
Kerrankin unohtaa kaikki se vakava
Mitä on huomenna
Ja vittu ikinä!
Jos nukkumaan ei tänään mennä ollenkaan
huominen ei saavu
ja aina vaan me samaan päivään juututaan
milloinkaan en kaadu
Mitä tästä ikinä seuraakaan, tästä tulee helvetin hieno seikkailu. Kaipaan jo nyt kaikkia mun rakkaita läheisiä ja oon tosi kiitollinen että ootte halunnu viettää mun kanssa aikaa ennen mun lähtöä (tunnistatte itsenne tästä!) Pyrin päivittämään kommelluksiani kuvien kanssa tänne elvytettyyn blogiini ja toivon että teillä on hauskaa kun luette mun sekoiluja.
Uusi kappale mun elämässä on alkamaisillaan. Mä en tiedä oonko vielä ihan valmis vielä siihen, mutta voiskohan sitä koskaan ollakaan varsinkaan kun ei ole hajuakaan mikä tuolla jossain odottaa?
Ihanaa syksyä teille ihmiset! Kiva jos ootte (ainakin hengessä) mukana mun seikkailussa :)
Kolhoosi-junaterveisin,
Sanna
Niin. Haahuilin oman makuuhyttini kohdalle ja konduktööri-parka yritti raahautua perässä matkalaukkujeni kanssa. Kiitos siitäkin avusta. Oven sulkeuduttua pääsin tutustumaan tähän about 12h-kotini aataminaikaiseen sisustukseen: kolme (!) sänkyä päällekkäin joiden ympärillä joitain luultavasti sodanaikaisista henkseleistä tehdyt suojaremmit, 70-luvun oranssi peilikaappi ja sivupöytä, paskanruskeat seinät ja sairaalalakanat. Laukut kuullemma voi säilyttää sängyn alla, sori vaan mutta ei näitä kapsäkkejä! Noiden piilottamiseen tarvittaisiin vähintäänkin parvisänky.Löytyy täältä sentään pistorasia sekä sähkötoimisia loisteputkivalaisimia, joten kai tämä luukku on joskus Suomen kultavuosina (eli noin 50 vuotta sitten) remontoitu ;)
 |
| Neuvostoliittolaista huippudesignia? |
 |
| Mä en maksais lipustani jos joutuisin tonne ylimpään punkkaan! |
Iltapalaa löydän jostain 33-vaunusta (Olen nyt vaunussa 43), joten ei kannata oottaa että tulee liian nälkäiseksi, muuten saattaa tuupertua matkalla. Tää on fossiilimaisesta hauraudestaan huolimatta yllättävän hiljainen juna. Paitsi nyt tää menee varmaan täysiä ja vähän heiluu mutta luulen kyllä että täällä saa nukuttua.
Viimeisen iltani vietin Nastolassa vanhempieni luona ja sinne tuli myös Mika, Jenni, Teija, Iina ja Hanna. Kokkasin niille possun kasslerpaistia, ratatouille-tyyppisiä uunikasviksia, kermaperunoita ja suppilovahverokastiketta. Jälkiruuaksi oli lettuja, itse tehtyä mansikka- ja mustikkahilloa sekä vaniljakermajäätelöä. Kiitos äiti sponssauksesta ;) Juomaksi tarjosin kalleimpia viinejä mitä kassistani löysin sekä mitä nyt oli mun kämpästä jäänyt yli. Kiitos teille kaikille että vietitte mun kanssa aikaa, mulle se oli tosi tärkeetä!
 |
Tänään sitten hengailin Teijan, Iinan, Pyryn ja Kissan kanssa ja Teija leipoi maailman äklöintä (mutta parasta!) suklaakakkua. Mä paistoin hot wingsejä (Texas Peteen upotettuna) ja väsäsin pari dippiä ja dippivihanneksia. Koko päivän onkin ollut maha vähän sekasin kun jotenkin alkaa jännitys olla niin konkreettista. Sitten illemmalla äiskä ja iskä tulikin sitten kotiin, vaihdettiin haikeita jäähyväisiä ja katottiin että kaikki on mukana. Sitten lähdettiinkin matkalle.
 |
| Pyry ei ikinä ole kartalla siitä mitä tapahtuu :) |
 |
| Miuku |
Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä
Ajetaan hiljempaa
Toivon ettei matka loppuis ollenkaan
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
Ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
Välimatka piinaa ja painaa mua
Kuka päättää ketkä saa onnistua
Kerrankin unohtaa kaikki se vakava
Mitä on huomenna
Ja vittu ikinä!
Jos nukkumaan ei tänään mennä ollenkaan
huominen ei saavu
ja aina vaan me samaan päivään juututaan
milloinkaan en kaadu
Mitä tästä ikinä seuraakaan, tästä tulee helvetin hieno seikkailu. Kaipaan jo nyt kaikkia mun rakkaita läheisiä ja oon tosi kiitollinen että ootte halunnu viettää mun kanssa aikaa ennen mun lähtöä (tunnistatte itsenne tästä!) Pyrin päivittämään kommelluksiani kuvien kanssa tänne elvytettyyn blogiini ja toivon että teillä on hauskaa kun luette mun sekoiluja.
Uusi kappale mun elämässä on alkamaisillaan. Mä en tiedä oonko vielä ihan valmis vielä siihen, mutta voiskohan sitä koskaan ollakaan varsinkaan kun ei ole hajuakaan mikä tuolla jossain odottaa?
Ihanaa syksyä teille ihmiset! Kiva jos ootte (ainakin hengessä) mukana mun seikkailussa :)
Kolhoosi-junaterveisin,
Sanna
Kommentit
Lähetä kommentti