Hakuna matata

Istun Tampereen rautatieaseman eessä. Mulla on rinkka, reppu, makuupussi,  -alusta ja teltta. Provinssi kutsuu! Nää on varmaan ainoot festarit joille kerkeen tänä kesänä joten tästä täytyy repästä kaikki irti mikä lähtee. Tytti ja sen poikakaveri on tulossa ja ne ottaa mut pian, toivottavasti pian, kyytiin.

Taidan olla mielenkiintoinen ilmestys tässä Nääsvilleläisessä katukuvassa. Aikuiset tuijottavat lapsiakin avoimemmin että mikä karavaanin palanen tossa nököttää. Yksi osas kertoa mulle myös että mulla on aika paljon tavaraa. Yks laitapuolen kulkija yritti tulla esittäytymään mulle, en tiedä muistutanko mä se nuoruusvuosien kesäheilaa vai tykkäskö se vaan mun farkkutakista.

Mä nautin tästä. Vapaudesta. Mulle sanottiin että ota rennosti äläkä mieti liikaa. Okei, niin teen. Ainoo asia mikä ärsyttää tällä hetkellä on naamalla ravaava otsatukka joka koittaa häiritä mun tiirailua ympärillä lepäävään kaupunkiin. Eli mulla on siis asiat oikeestaan ihan hyvin.

Mua ei saa kiinni varmaan koko viikonloppuna mutta kyllä musta kuullaan taas pian.

Mukavaa jussinjälkeistä viikonloppua!