Sen ei pitäisi olla syövyttävää
Allekirjoittaneen roadtrip osa kaksi starttaa tänään. Kävin varikolla Nastolassa päivittämässä varustusta ja nyt suuntana on Helsinki. Siskoni istuu viereisellä penkkirivistöllä kapsäkkinsä kanssa ja näyttää mietteliäältä.
Tänään Kaisaniemessä järjestetään Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti. Pekka Pouta teki vaihteeksi kusiset ja manasi kunnon monsuunin Etelä-Suomeen, sattumoisin just tälle päivälle. Noh, Roinisen siskokset on valmistettu ihan jostain muusta kuin sokerista joten meitä ei estä vaikka sade-ennuste olisi 50cm minuutissa. Ehkä meillä on myös paremmat tsäänssit päästä konserttialueelle ilman kyynärpäitä tai kuolonuhreja.
Helsingin valtauksen jälkeen otan suunnaksi Karkkilan, jossa en ole koskaan käynyt. Paikka kuulostaa vieläkin houkuttelevammalta kun tiedän että siellä mua oottaa mulle huikeen tärkee ystävä Suvi, jonka tapaamista ikuisuuden jälkeen ootan tosi paljon. Meijän seikkailuista ei ikinä seuraa mitään hyvää (lue viime kesäkuulta postaamani kirjoitus "Maailman pisin maanantai") mutta käteen jää aina treenatut naurulihakset ja tieto siitä että tämä maailma ei olekaan niin paha paikka ku välillä vaikuttaa.
Sen jälkeen seikkailut jatkuvat Etelä-Suomessa todennäköisesti juhlimisen merkeissä mutta siitä ehkä myöhemmin lisää! Siihen asti, nauttikaa kesästä ja vähät välittäkää tästä ilmasta, sen ei pitäisi olla syövyttävää!
Tänään Kaisaniemessä järjestetään Radio Aallon Helsinki-päivän konsertti. Pekka Pouta teki vaihteeksi kusiset ja manasi kunnon monsuunin Etelä-Suomeen, sattumoisin just tälle päivälle. Noh, Roinisen siskokset on valmistettu ihan jostain muusta kuin sokerista joten meitä ei estä vaikka sade-ennuste olisi 50cm minuutissa. Ehkä meillä on myös paremmat tsäänssit päästä konserttialueelle ilman kyynärpäitä tai kuolonuhreja.
Helsingin valtauksen jälkeen otan suunnaksi Karkkilan, jossa en ole koskaan käynyt. Paikka kuulostaa vieläkin houkuttelevammalta kun tiedän että siellä mua oottaa mulle huikeen tärkee ystävä Suvi, jonka tapaamista ikuisuuden jälkeen ootan tosi paljon. Meijän seikkailuista ei ikinä seuraa mitään hyvää (lue viime kesäkuulta postaamani kirjoitus "Maailman pisin maanantai") mutta käteen jää aina treenatut naurulihakset ja tieto siitä että tämä maailma ei olekaan niin paha paikka ku välillä vaikuttaa.
Sen jälkeen seikkailut jatkuvat Etelä-Suomessa todennäköisesti juhlimisen merkeissä mutta siitä ehkä myöhemmin lisää! Siihen asti, nauttikaa kesästä ja vähät välittäkää tästä ilmasta, sen ei pitäisi olla syövyttävää!
Kommentit
Lähetä kommentti