Picasso ja 20 000 askelta

Lomassa parasta on ehdottomasti se, ettei tarvitse noudattaa tiukkoja aikatauluja, vaan päivän kulku muotoutuu fiiliksen mukaan. Aamusta suuntasimme kulman taakse paikalliseen Mercadoob ostamaan aamiaistarvikkeita. Puoti ei ihan vastannut suomalaista käsitystä marketista, joten tuomitsimme paikan jyrkästi Siwaksi (mikä on julmaa kyllä Siwoja kohtaan, toisaalta niitähän ei enää ole). Kaupassa oli todella kuuma ja valikoima vaikutti ensalkuun surkealta. Lopulta löysimme kuitenkin kaiken tarvitsemamme: kahvia, luumuja (törkeen hyviä!), tomaattia, leipää (vastapaistettua!), kinkkua, juustoa, voita, maitoa, vettä (10L), mehua, virvokkeita, hoitoainetta, hammastahnaa ja deudoranttia. Siinä varmaan kaikki. Ainiin, pussi sipsiä. Valmistimme ihanan aamiaisen jonka nautimme parvekkeella. Kuusi vuotta sitten kun kävimme täällä Fuengirolassa viimeksi, yövyimme hotellissa rannan tuntumassa ja pakahduin onnesta kun näin ensimmäistä kertaa oikean palmun. Nyt päätimme lähteä metsästämään tuota hotellia ja muistelemaan vanhoja.

Fuengirolassa on aika paljon rantaa, ja aika samannäköiset hotellit. Vaikka olemmekin tarkkasilmäisiä etsiviä, missio osoittautui mahdottomaksi. Melkein jokaisen tutulta muistuttavan tönön kohdalla pohdimme että ”Tuossa ravintolassa tilasimme sitä kokonaista kalaa” ”Kyllä, niin se oli” ja muutaman tovin päästä vastaan tuli tismalleen saman näköinen pulju, joka ihan yhtä hyvin olisi voinut olla ravintola, jossa kävimme syömässä. Kävelinme rantakadun melkein päästä päähän ja päätimme istahtaa oluelle. Rantabaarin tarjoilija toi meille myös kulhollisen oliiveja. Ne oli maailman parhaita oliiveja! Saimme idean lähteä siitä suoriltaan Malagaan Picasso-museoon. Suunnistimme juna-asemalle ja pian olimme junassa. Matka Malagaan kestikin vähän kauemmin mitä muistelimme, mutta ei se haitannut. Hyppäsimme ulos Centrossa ja suuntasimme Sohoon lounaalle. Vedimme mitä ihanampia tapaksia palmujen katveessa kadulle sijoitellulla terassilla. Paahdettua leipää murskatulla tomaatilla ja savusardiinilla, juustotarjotin (manchegoa, valko- ja sinihomejuustoa), katkaraputempura ja chilidippi, batatas bravas ja kinkku-perukakroketteja. Koko menu juomineen maksoi yhteensä 40€. Ruuan jälkeen vyöryimme pitkin Malagan kauniita katuja kohti Picasso-museota. Kadut olivat siistejä, sileät katulaatat hohtivat korkeita kivirakennuksia vasten. Monen talon seinään oli maalattu upeita muraaleja. Saavuimme upealle rantakadulle, jota reunustivat vehreät palmut kutsuen meidät trooppiselle kävelyretkelle. Pian huomasimme kävelleemme harhaan. Kurssin korjaus, ja löysimme Picasso-museon upeasta vahnhasta kaupunginosasta. Näyttely oli hieno, ostin matkamuistoksi Picasson julisteen ja 2020 seinäkalenterin. Suuntasimme kahvilaan, jossa nautin Monty Python -nimisen frappen.

Kävimme paikallisella Stockmannilla (El Corte Ingles) josta ostin uuden bikini-alaosan. Energiatasot laskivat yhtäkkiä kun huomasimme, että olimme olleet koko päivän liikenteessä. Kävimme kaupassa ostamassa oliiveja, viinirypäleitä, mansikoita, ilmakuivattua kinkkua ja tuorepuristettua appelsiinimehua ja suuntasimme kohti junaa. Matkalta nappasimme vielä kinkku-juustopasteijat. Majapaikassamme simahdimme melkein välittömästi ja katsoin puhelimeni askelmittarista, että olemme ehtineet nauttia Espanjasta tänään 20 000 askeleen verran.