Et uskalla vaihtaa vaatteita julkisella paikalla...
Ahhh... hotellihuone. Tänään oltiin reilu 12 tuntia liikenteessä ja nyt linnoittauduimme takaisin tukikohtaamme varusteena kaksi kassillista paikallisen Sparin tuotteita: Ben&Jerryä, viinirypäleitä, mandariineja, nektariineja, tölkkicolaa, kinkkusipsejä ja tietysti Sangriaa. Me katotaan espanjalaista stand uppia ja tässä ei oo kyllä mitään hauskaa. Tosin meijän päivä oli ku jonkun turistikomedian kuvaukset.
Päivän käytetyimmät lauseet top 3:
1. Must tuntuu et meijät ryöstetään kohta
2. Noi varmaan luulee et me ollaan huoria
3. Tästä saa varmaan ripulin
Meillä ei ollu mitään varsinaista taistelusuunnitelmaa vaan raidattiin metrolla Passeig de Gracialle ja lähdettiin palloilemaan. Aseman tuntumassa oli houkuttelevan näkönen kahvila ja vedettiin cafe con lechet ja croissantit kiireisen kadun hälinältä suojassa mukavalla terassilla. Käppäilimme katua eteenpäin ja törmättiin helvetin isoon turistilössiin. Silloin taisimme ekan kerran tokaista top3 listamme ykkösen, samalla tunkien laukun vetoketjuosaa syvemmälle kainaloon. Ihmismassa oli valunut ihan helvetin hienon rakennuksen juureen eikä me oikein tiedetä mikä se oli, varmaan jokin museo. Muistin nähneeni murjusta kuvan netissä ja tiesin sen olevan Gaudin suunnittelema, hän on siis kuuluisa espanjalainen arkkitehti.
Jatkoimme seikkailua läpi ostoskatujen ja -keskusten pistäytyen välillä ihanissa vaate- ja korupuodeissa. Meillä ei ollut mitään hajua missä me oltiin, mutta eihän sitä voi eksyä niin kauan kun ei ole menossa mihinkään. Me piipahdettiin viihtyisässä tapasravintolassa viilentämässä auringon korventamia aivojamme Sant Miguelilla. Siellä oli ihana valikoima erilaisia tapaksia ja siellä ravasi porukkaa ihan yhtenään. Jostain syystä meillä ei ollut vielä siellä nälkä, mutta kun päästiin ulos siitä kioskista se hyökkäsi meijän kimppuun saman tien ku joku riivattu Gibraltarin apina. Me kuitenkin ajateltiin että noh kierrellään vähän ja kävellään johonkkn, ehkä sieltä löytyy joku kiva ravintola.
Korttelit vaihtuivat, autoilijat tuijottivat ja mopoilijat tööttäili kun me ravattiin kaupunkia läpi. Tällöin muunmuassa esiintyi listan lause numero 2. Me pysähdeltiin välillä tuijottelemaan kerrostaloja ja välillä katukiviä, nekin oli ihan vitun hienoja kaikkine ihme kiekuroineen. Täällä ei ole varmaan yhtään työtöntä taiteilijaa jos ne rakentaa talonsa noin vilkkaan mielikuvituksen vaikutuksen alaisina. Yhtäkkiä jonkun putiikin takana kohosi rakennus, jonka me molemmat tunnistettiin välittömästi. Sagrada Familia! Lähestyimme lumoutuneina tuota upeaa kirkkoa ja Barcelonan suosituinta turistikohdetta ja huomasimme että sehän on remontissa osittain. Päätimme käydä vilkaisemassa sitä lähempää, heti kunhan olisimme saaneet vain syötyä.
Silloin aloimme hätiköimään, mentiin lähimpään puljuun joka löytyi ja eiköhän se ollu joku kiinalaisten pitämä tapasräkälä. Siellä syötiin joku annos puokkiin joka piti huuhdella alas sangriakannulla. Tälöin esiintyi listan lause numero 3.
Välipalan jälkeen vierailimme ihanassa matkamuistomyymälässä joka sekin oli joittenki vitun kiinalaisten pitämä krääsätiimari mutta löydettiin me sieltä hienot hellehatut. Heti kun me astuttiin sieltä ulos uudet hatut päässä, myymälässä leijuneen oopiumin tai jonkun muun moisen mielenhäiriön aiheuttaneen huumausaineen vaikutus lakkasi. Ne hatut on ihan helvetin rumat. Niitä oli kuitenki pakko pitää päässä kun niistä oli maksettu se kolme euroa. Tällöin toistui lause numero 2 kaksi sekä "ihan vitun sama mitä muut aattelee".
Kirkkoon oli pitkä jono ja varsinkaan Teijaa ei kiinnostanut enää paskaakaan kun se kuuli että sen homeisiin holveihin astumisesta joutuisi vielä maksamaan. Lähettiin siis hotellille vaihtamaan kamppeita, koska me just saatii kuningasidea lähteä biitsille.
Biitsiä ei löytynyt mutta me syötiin meren rannalla puistossa erilaisia asematunnelista ostettuja herkkuja: ilmakuivattua kinkkua, marinoituja oliiveja, manchegoa, vehnäkorppuja ja sangriaa. Me hengailtiin siellä pari tuntia ja kytättiin alkaisiko se nahka jo palaa. Ennen hotellille paluuta me pistäydyttiin vielä jossain baarissa jossa tilattiin Mojitot ja voin sanoa että se oli oliivien lisäksi parasta mitä olen tänä päivänä suuhuni pannut. Ainoastaan mukissa killuvat jääpalat pulpauttivat siskoni suusta lauseen numero kolme.
Päivä oli siis kaikessa spontaaniudessaan mahtava, me nautitaan siitä kun kukaan ei ymmärrä meijän juttuja ja todellakin käytetään tilaisuutta hyväksi. Huomenna kokeillaan pientä aikataulua, nimittäin suunnaksi olisi tarkotus ottaa Figueros ja Salvador Dalin museo.
¡Hasta manana!
Päivän käytetyimmät lauseet top 3:
1. Must tuntuu et meijät ryöstetään kohta
2. Noi varmaan luulee et me ollaan huoria
3. Tästä saa varmaan ripulin
Meillä ei ollu mitään varsinaista taistelusuunnitelmaa vaan raidattiin metrolla Passeig de Gracialle ja lähdettiin palloilemaan. Aseman tuntumassa oli houkuttelevan näkönen kahvila ja vedettiin cafe con lechet ja croissantit kiireisen kadun hälinältä suojassa mukavalla terassilla. Käppäilimme katua eteenpäin ja törmättiin helvetin isoon turistilössiin. Silloin taisimme ekan kerran tokaista top3 listamme ykkösen, samalla tunkien laukun vetoketjuosaa syvemmälle kainaloon. Ihmismassa oli valunut ihan helvetin hienon rakennuksen juureen eikä me oikein tiedetä mikä se oli, varmaan jokin museo. Muistin nähneeni murjusta kuvan netissä ja tiesin sen olevan Gaudin suunnittelema, hän on siis kuuluisa espanjalainen arkkitehti.
Jatkoimme seikkailua läpi ostoskatujen ja -keskusten pistäytyen välillä ihanissa vaate- ja korupuodeissa. Meillä ei ollut mitään hajua missä me oltiin, mutta eihän sitä voi eksyä niin kauan kun ei ole menossa mihinkään. Me piipahdettiin viihtyisässä tapasravintolassa viilentämässä auringon korventamia aivojamme Sant Miguelilla. Siellä oli ihana valikoima erilaisia tapaksia ja siellä ravasi porukkaa ihan yhtenään. Jostain syystä meillä ei ollut vielä siellä nälkä, mutta kun päästiin ulos siitä kioskista se hyökkäsi meijän kimppuun saman tien ku joku riivattu Gibraltarin apina. Me kuitenkin ajateltiin että noh kierrellään vähän ja kävellään johonkkn, ehkä sieltä löytyy joku kiva ravintola.
Korttelit vaihtuivat, autoilijat tuijottivat ja mopoilijat tööttäili kun me ravattiin kaupunkia läpi. Tällöin muunmuassa esiintyi listan lause numero 2. Me pysähdeltiin välillä tuijottelemaan kerrostaloja ja välillä katukiviä, nekin oli ihan vitun hienoja kaikkine ihme kiekuroineen. Täällä ei ole varmaan yhtään työtöntä taiteilijaa jos ne rakentaa talonsa noin vilkkaan mielikuvituksen vaikutuksen alaisina. Yhtäkkiä jonkun putiikin takana kohosi rakennus, jonka me molemmat tunnistettiin välittömästi. Sagrada Familia! Lähestyimme lumoutuneina tuota upeaa kirkkoa ja Barcelonan suosituinta turistikohdetta ja huomasimme että sehän on remontissa osittain. Päätimme käydä vilkaisemassa sitä lähempää, heti kunhan olisimme saaneet vain syötyä.
Silloin aloimme hätiköimään, mentiin lähimpään puljuun joka löytyi ja eiköhän se ollu joku kiinalaisten pitämä tapasräkälä. Siellä syötiin joku annos puokkiin joka piti huuhdella alas sangriakannulla. Tälöin esiintyi listan lause numero 3.
Välipalan jälkeen vierailimme ihanassa matkamuistomyymälässä joka sekin oli joittenki vitun kiinalaisten pitämä krääsätiimari mutta löydettiin me sieltä hienot hellehatut. Heti kun me astuttiin sieltä ulos uudet hatut päässä, myymälässä leijuneen oopiumin tai jonkun muun moisen mielenhäiriön aiheuttaneen huumausaineen vaikutus lakkasi. Ne hatut on ihan helvetin rumat. Niitä oli kuitenki pakko pitää päässä kun niistä oli maksettu se kolme euroa. Tällöin toistui lause numero 2 kaksi sekä "ihan vitun sama mitä muut aattelee".
Kirkkoon oli pitkä jono ja varsinkaan Teijaa ei kiinnostanut enää paskaakaan kun se kuuli että sen homeisiin holveihin astumisesta joutuisi vielä maksamaan. Lähettiin siis hotellille vaihtamaan kamppeita, koska me just saatii kuningasidea lähteä biitsille.
Biitsiä ei löytynyt mutta me syötiin meren rannalla puistossa erilaisia asematunnelista ostettuja herkkuja: ilmakuivattua kinkkua, marinoituja oliiveja, manchegoa, vehnäkorppuja ja sangriaa. Me hengailtiin siellä pari tuntia ja kytättiin alkaisiko se nahka jo palaa. Ennen hotellille paluuta me pistäydyttiin vielä jossain baarissa jossa tilattiin Mojitot ja voin sanoa että se oli oliivien lisäksi parasta mitä olen tänä päivänä suuhuni pannut. Ainoastaan mukissa killuvat jääpalat pulpauttivat siskoni suusta lauseen numero kolme.
Päivä oli siis kaikessa spontaaniudessaan mahtava, me nautitaan siitä kun kukaan ei ymmärrä meijän juttuja ja todellakin käytetään tilaisuutta hyväksi. Huomenna kokeillaan pientä aikataulua, nimittäin suunnaksi olisi tarkotus ottaa Figueros ja Salvador Dalin museo.
¡Hasta manana!
Kommentit
Lähetä kommentti