Lasketaanko matkustaminen huumeeksi?
Yritykseni pysyä edes yhden viikon ajan samalla paikkakunnalla epäonnistui surkeasti. Mulle ei uudessa kotikaupungissa iskenyt tekemisenpuute eikä todellakaan ollut tylsää joten en ymmärrä mikä sai mut vastaamaan työkutsuun myöntävästi (...no ehkä raha...)
Ehdin siis olla Seinäjoella viisi päivää ja tässä sitä taas mennään. Takana on semi rankka viikonloppu laivalla työn merkeissä. Nauroin siellä hermoni ja kaikki muutkin mua psyykkisesti kasassa pitävät johdot riekaleiksi ja täytin maksikokoisen matkalaukkuni tax freen antimilla. Nyt siis ei sanota että mieli on kevyt, lompakko tosin on. Onneksi siitä viikonlopusta saa korvauksen.
Kun mä siis pääsin tähän reissaamisen makuun taas ajattelin että kipaisempa samalla reissulla vanhempieni luona. Istunpa siis tälläkin hetkellä eniten kuluttamalla istuimella - junan penkillä.
Mulla pitäisi alkaa tällä viikolla työt Seinäjoella mutta rekrytoija-parka ei taida tietää että sen kannattaisi soittaa mut hyvissä ajoin hoodeille koska jos mitään varmoja työvuoroja ei etukäteen sovita, en varmana aio mennä kotiluukkuuni soittoa kyttäämään. Ja ties mistä Jumalan selän takaa mut muutaman päivän päästä löytää jos mä tästä vielä vähän innostun liikkumaan.
Tuntuu vähän siltä että ehkä toi mun koti onkin tuo matkalaukku. Miten reissaamiseen voi jäädä näin pahasti koukkuun?
Ehdin siis olla Seinäjoella viisi päivää ja tässä sitä taas mennään. Takana on semi rankka viikonloppu laivalla työn merkeissä. Nauroin siellä hermoni ja kaikki muutkin mua psyykkisesti kasassa pitävät johdot riekaleiksi ja täytin maksikokoisen matkalaukkuni tax freen antimilla. Nyt siis ei sanota että mieli on kevyt, lompakko tosin on. Onneksi siitä viikonlopusta saa korvauksen.
Kun mä siis pääsin tähän reissaamisen makuun taas ajattelin että kipaisempa samalla reissulla vanhempieni luona. Istunpa siis tälläkin hetkellä eniten kuluttamalla istuimella - junan penkillä.
Mulla pitäisi alkaa tällä viikolla työt Seinäjoella mutta rekrytoija-parka ei taida tietää että sen kannattaisi soittaa mut hyvissä ajoin hoodeille koska jos mitään varmoja työvuoroja ei etukäteen sovita, en varmana aio mennä kotiluukkuuni soittoa kyttäämään. Ja ties mistä Jumalan selän takaa mut muutaman päivän päästä löytää jos mä tästä vielä vähän innostun liikkumaan.
Tuntuu vähän siltä että ehkä toi mun koti onkin tuo matkalaukku. Miten reissaamiseen voi jäädä näin pahasti koukkuun?
Kommentit
Lähetä kommentti