Mikä on rohkein tekosi?

About vuosi sitten soitin Hullu Porolle päästäkseni töihin. Jotenkin tää pakkasen puolelle jäätyvä maailma saa mut muistelemaan sitä hetkeä kun otin riskin ja päätin kokeilla siipieni kantavuutta aivan eri merkityksessä kuin normaali tämänikäinen ymmärtää. Just se hetki kun astun yöjunasta ulos ja joka paikassa onkin lunta. Kun en tiedä mihin mennä, mutta silti löydän helposti uuden kotini. Kuinka helppoa onkaan olla rohkea.

Nyt pohjoinen on kaukana takanapäin ja mun mielestä edellistalvi on ehdottomasti rohkeinta mitä olen koskaan tehnyt. Tajusin että voin tehdä mitä haluan eikä kukaan voi estää. Se antoi mulle sillanrakennustarpeet, kyvyn rakentaa sillan aina uuteen paikkaan kun on tarpeen. Siltaa pitkin voin käydä katsomassa miltä rotkon toisella puolella näyttää ja tarvittaessa palata samaa polkua takasin jos huomaan että silta ei ole ehkä kovinkaan kestävä. Joka paikkaan siltaa ei luonnollisestikaan kannata väsätä, joten on ehdottoman tärkeää ymmärtää työkalujensa voima. Mitä tapahtuu nyt, kun olen rakentanut sillan Pohjanmaalle?

Isäni sanoi joskus mulle että aikuinen on sellainen joka ymmärtää tekojensa syy- ja seuraussuhteet. Mä en ymmärrä niistä kumpaakaan. Lappi jätti mulle kuitenkin rohkeuden rakentaa ja sopeutua, ehkä järki seuraa mua taajamajunalla perässä.

Odotan koko ajan ahaa-elämyksiä. Keksin varmasti pian mitä haluan olla isona. Unelmieni mies kävelee minua vastaan yhtäkkiä. Uusi lempiharrastukseni välähtää mieleeni. Ehkä kaupassa jokin ruoka-aine tippuu hyllyltä päähäni josta loihdin herkullisen päivällisen. Mitä järkeä siinä on?

Olen päättänyt, että seuraava rohkeuden siltani ei kasaannu olinpaikkani perusteella, vaan sen että tajuan päästää irti tuosta turhasta paskasta, jota kannan kalloni sisuksissa. Rohkeutta on myöntää olevansa kesken ja keskittyä siihen että itsellä ja läheisillä on hyvä olla.